E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Suom. Volter Kilpi
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1909.
Esipuhe.
I. Suurten miesten merkityksestä.
II. Plato, filosofi.
Plato, lisäyksiä.
III. Swedenborg, mystikko.
IV. Montaigne, epäilijä.
V. Shakespeare, runoilija.
VI. Napoleon, käytännön mies.
VII. Goethe, kirjailija.
Esipuhe.
Ralph Waldo Emerson syntyi 25 p. toukok. 1803 Bostonissa.Hän kuului vuonna 1685 Amerikaan muuttaneeseen englantilaiseendissenters' sukuun. [Dissenters'eiksi nimitettiin Englannissavaltiokirkkoon kuulumattomia uskonlahkoja.] Hänen esi-isänsäolivat kuudessa polvessa olleet pappeja, samalla myöskin kulkienpaikkakuntansa kirjallisten harrastusten etunenässä. Papilliselleuralle antautui nuori Ralph Waldokin, suorittaen 1829 papintutkinnon,ja tullen papiksi Bostonin unitaristiseen seurakuntaan. Vaikka hänsaavuttikin suurta suosiota saarnaajana, ilmeni kumminkin pianristiriitoja, ja jo 1832 erosi hän vakinaisesta papintoimestaan.Hän kyllä myöhemminkin vielä esiintyi saarnaajana, mutta suhdehänen ja teologisen maailman välillä oli sentään särkynyt, jakun hän 1837 julkaisi Jumaluusopillisen tiedekunnan vanhemmalleosastolle osoitetun kirjelmänsä, jossa hän julisti uskonnollistariippumattomuutta ja vapautumista muodollisesta, kirkollisestakristinuskosta, tuli juopa täydelliseksi, ja hän erosi lopullisestipapillisesta toimestaan 1838.
Sitä ennen oli hän 1833 matkustanut Europaan, kulkenut Italiassa,Ranskassa, Englannissa, tutustunut Europan johtaviin henkiin, tullenpersoonalliseen yhteyteen m.m. Wordsworthin, Coleridgen, ja samoinThomas Carlylen kanssa, johon hän liittyi elinikäisen ystävyydensiteillä. Amerikaan palattuaan alkoi hän toimia kirjailijana, sekäesiintyä luennoitsijana, tehden lukuisia laajoja luentomatkoja.Aluksi sai hän kokea kiihkeää vastustusta, häntä pidettiinhourupäisenä haaveilijana, mutta vähitellen, kirja kirjalta ja luentoluennolta alkoi hänen vaikutuksensa teho kasvaa. Hänen ympärilleenmuodostui Bostonissa ja pienessä lähikaupungissa Concordissa piirinuoria intoilijoita — transcendentalisteiksi he nimittivät itseään—; ehkä voi ryhmää lähimmin ja valaisevimmin verrata vähän myöhemminEnglannissa John Ruskinin ympärille muodostuneeseen prerafaelitiseenliikkeeseen. Tähän ryhmään kuului joukko myöhemmin laajempaakinmainetta saavuttaneita nimiä, kuten Thoreau, Hawthorne, Alcott,Margaret Fuller y.m. Tästä, sanoisinko seurakunnasta säteiliEmersonin vaikutus, vähä vähältä, mutta varmasti leveten, kunneshänen saavuttamansa tunnustus jo noin 1860 tienoilla alkoi olla täysija ehdoton. Yhä senkin jälkeen hän jatkoi luentomatkojaan viimevuosiinsa asti, matkaten Amerikassa ja Englannissakin, ja julkaisiyhä uusia, kasvavalla suosiolla vastaanotettuja kirjoitelmakokoelmia.Täten viettäen tyyntä ja työteliästä ajattelija-elämää kuoli hänvihdoin 27 p. huhtik. 1882 yhtenä Europan ja Amerikan ajatuselämäntunnustettuna johtajana ja kasvattajana. —
Emersonin maine perustuu hänen lukuisiin kirjoitelmakokoelmiinsa. Hänon kyllä julkaissut kokoelman runojakin, mutta hänen hengenlaadullaanei ollut sitä välitöntä lyyrillisyyttä, että runous olisi ollut hänenhenkensä lähin ja luonnollisin ilmaisumuoto. Hän oli liika kylmäkaru ihminen, voidakseen tulvahtua elämän välitöntä lämpöä huokuviinnäkyihin ja tuntemuksiin, hän oli elämään etäisemmässä viileämmässäsuhteessa kuin elämää lu