Produced by Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
ERNST AHLGREN [Victoria Benedictsson]
Suomentanut Auk. Dahlberg
Porissa,Axel Bergbomin kirjapainossa,1890.
1.
Pienen ruokahuoneen ovi aukeni ja Marianne astui sisään.
Äiti istui kyökki-käsiliina polvilla ja kiskoi kuoria äsken kaltatuistamanteleista.
"Äiti, minä olen saanut sellaisen ihmeellisen kirjeen", sanoi Marianneja asettui pöydän ääreen.
"Minkä johdosta sitten?"
"Lukekaa itse." Hän antoi kirjeen, rouva Björk pyyhkäisi käsiään, ottisen ja rupesi lukemaan. Marianne istahti toiselle puolen pöytääodottamaan.
"Neiti!
Koska minua eivät miellytä pitkät johdatukset, kysyn minä lyhykäisesti: tahdotteko tulla vaimokseni. Minä kyllä käsitän, että sellaiseen kysymykseen voi olla vaikea vastata noin äkkipikaa, varsinkin kun niin vähän minua vasta tunnette. Minä en odotakkaan, että te nyt paikalla vastaisitte myöntymällä. Mutta jos te mielestänne ette koskaan voi muuten vastata, kuin en, niin ei luonnollisesti mikään estä teitä sitä paikalla lausumasta. Jos sitä vastoin aikaa voittaen luulette voivanne minusta enemmän pitää, kuin nyt, niin on parasta, että tulemme tuttaviksi mitä pikemmin sitä parempi, ja pyydän siinä tapauksessa saada käydä tervehtimässä teidän vanhempianne. Minä pyydän, ettette ole millännekään tämän kirjeen kuivakiskoisuudesta. Se johtuu siitä, etten tahdo lausua sanaakaan enemmän kuin täytyy, sillä jos tarjoumukseni hylkäätte, on sitä parempi meille molemmille, mitä vähemmän tästä asiasta on puhuttu.
Pikaista vastausta pyydetään.
Kunnioittavaisesti:
Börje Olsson."
"Olsson? — Minä en tunne edes nimeä", sanoi äiti ajatuksissaan pitäenkirjettä kädessään ja katsellen Mariannea.
"Hän on maanviljelijä, ja minä tapasin hänet Hallstorpin pappilassa,kun olin siellä viime suvena."
"Minä en ole kuullut sinun koskaan häntä mainitsevankaan. Minkälainenmies hän on?"
"Niin, tiedättekös äiti, sitä tuskin voin sanoa; minä muistan häntäaivan vähä. Hän on nuori — kuusi-seitsemän-kolmatta ehkä täyttänyt —hyvin hiljainen, ja noin niinkuin ihmiset yleensä."
"Onko hän niiltä seuduin?"
"Ei, ei juuri. Hän oli tullut junalla, oikeastaan jollain asialla,luullakseni, vaan hänellä oli tapana aina jäädä päivälliselle."
"Sitten?"
"Niin, herra jumala, enhän minä tunnekkaan sitä ihmistä!"
"Osoitetaanko hänelle mitään kunnioitusta?"
"Sen kyllä luulen. Hänestä pidettiin paljon pappilassa. Minä luulinmelkein toivottavan häntä vävypojaksi sinne."
"Vai niin", sanoi rouva Björk päästen selville. Asian niin ollen hänentarjoumuksensa ei varmaankaan ole ylönkatsottava, ajatteli hän."Eikökän ole parasta, että menemme isän luokse?"
"Kyllä kai."
Marianne nousi. Rouva Björk pani varovasti kyökki-käsiliinan kokoon jaasetti sen pöydälle. Marianne kulki edellä ison, kauniin huoneistonläpitse. Äiti tuli perässä vaappuvin askelinensa. Isä istuikirjoituspöytänsä ääressä selkä oveen päin, kun he tulivat sisään.
...