E-text prepared by Tapio Riikonen
Intiaaniromaani
Kirj.
Suomennos
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1921.
I. Kohtaus puelka-intiaanien kanssa.
II. Machi.
III. Kummastuksia.
IV. Mustan sydämen liitto.
V. Antinahuel.
VI. Kapina.
VII. Don Pancho Bustamente joutuu vihollisen käsiin.
VIII. Välikohtaus.
IX. Valmistuksia takaa-ajoon.
X. Curumilla sotajalalla.
XI. Antinahuelin vallassa.
XII. Antinahuel neuvottelukokouksessa.
XIII. Pakoyritys.
XIV. Murskautuneita toiveita.
XV. Del Rio See rotkolla.
XVI. Linnoitus ja ansa.
XVII. Vaarallisilla teillä.
XVIII. Verellä merkitty ehdotus.
XIX. Sotajuoni.
XX. Ihmisuhri.
XXI. Silmästä silmään.
XXII. Condorkankin taistelu.
XXIII. Kuolleitten lepopaikalla.
XXIV. Jälleennäkeminen.
XXV. Leijona kukistuu.
XXVI. Vapautus.
XXVII. Hirmumyrsky.
XXVIII. Taivaan ja maan välillä.
XXIX. Viimeinen taistelu.
XXX. Loppu.
Eräänä kauniina kesäaamuna vuonna 1835 ratsasti kaksi miestä oivallisenmustatäpläisen newfoundlandilaiskoiran seuraamana pitkin Karampanguesinrantoja. Tämä pieni joki juoksee Araukanian läpi, ja sitä ympäröiväthymyilevät laaksot ja hedelmälliset niityt. Kaukana idässä kohoavatAndien mahtavat vuorenharjanteet, joiden juurella sijaitsevienyksinäisten majojen valkoiset kalkkiseinät loistavat auringossa jaantavat eloa tälle lumoavalle maakunnalle.
Ratsastajat, jotka niin äkkiä ilmestyivät esiin suloisesta villistäluonnosta, olivat puetut Chilen kansallispukuun. Erämaan elämä oliheille nähtävästi aivan outoa ja tuntematonta, sillä he ratsastivatniin huolettomasti ja rauhallisesti, että olisi voinut luulla heidänmatkustavan turvallista tuttua maantietä myöten, eikä sellaistenseutujen läpi, jotka ovat täynnä näkymättömiä vaaroja ja vastuksia.He olivat muukalaisia, ranskalaisia, jotka olivat lähteneetkotikaupungistaan Parisista koetellakseen onneaan täällä. Toinen olinuori, korkeintaan kaksikymmentäviisivuotias mies, jonka ylevistäkasvonpiirteistä ja jalosta ryhdistä saattoi päättää, että hän oliloistavissa olosuhteissa kasvanut ylimys, mutta kärsinyt paljonkohtalon katkerista iskuista. Ludvig, Preboisin kreivi, oli aikoinaanomistanut suuren maatilan, jonka hän oli kuitenkin kokonaan kadottanutmuutamien uhkarohkeitten epäonnistuneiden keinotteluyritysten takia.Ainoa muisto tästä onnellisesta ajasta oli hänen uskollinen koiransaCesar, joka oli vannonut jakavansa ilot ja surut hänen kanssansa.
Valentin Guillos — se oli toisen miehen nimi — oli vain muutamiavuosia vanhempi toveriansa. Hän oli isokasvuinen laiha mies. Hänelläoli hiukan punertavat hiukset, auringonpaahtamat teräväpiirteisetkasvot ja viisaannäköiset vaaleansiniset silmät. Koko hänen olemuksensatodisti rohkeutta ja kyvykkyyttä. Vastakohtana ystävälleen oli hänsyntynyt köyhistä vanhemmista ja saanut nuoruusvuosinaan kovastitaistella köyhyyttä vastaan. Varattomuus oli pakoittanut hänetansaitsemaan elatuksensa silmänkääntäjänä. Ludvigin isä, joka olieräässä tilaisuudessa tullut kiinnittäneeksi häneen huomiotaan, olipelastanut hänet hädänalaisesta asemasta antamalla hänenharrastuksilleen määrätyn suunnan. Valentin oli päässyt luutnantiksisotaväkeen. Kunnialegion