Kirj.
J. S. Fletcher
Englanninkielestä ["The Markenmore Mystery"] suomentanut
V. M. [Väinö Meltti]
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1924.
I. Kahden matkamiehen kotiinpaluu
II. Isännöitsijän kamari
III. Aamuhämärässä
IV. Markenmoren notko
V. Syytettynä
VI. Valamiesoikeus istuu
VII. Rouva Braxfield todistaa
VIII. Syyttävä kirje
IX. Yöllinen kohtaus
X. Sormus ja piippu
XI. Ensimmäiset toimenpiteet
XII. Dower-talo
XIII. William Pegge
XIV. Poissa
XV. Ryöstömurhako?
XVI. Perheasioita
XVII. Liian myöhään
XVIII. Notkotie
XIX. Yllättävä kuulustelu
XX. Kylän juoruja
XXI. Vangitseminen
XXII. Rouva Braxfield toimii
XXIII. Professorin teoria
XXIV. Mies, joka kykeni arvaamaan
XXV. Hiidenkirnu
Kahden matkamiehen kotiinpaluu
Braxfield, joka oli palvellut kolmekymmentä vuotta isännöitsijänäsir Anthony Markenmorella, Markenmoren kartanon omistajalla, olimäärättyjä tapoja noudattava mies. Koko elämänsä ajan hän olitotutellut suorittamaan määrättyjä tehtäviä määrättyihin aikoihin; mitävanhemmaksi hän kävi (nyt hän oli jo vähän yli kuusikymmentä), sitäenemmän tämä tottumus muuttui hänen toiseksi luonnokseen. Itse asiassahän oli talon herra; sir Anthony oli raihnas mies, joka pysyttelihuoneessaan; Guy Markenmore, vanhempi poika, ei ollut muutamiinvuosiin astunut kertaakaan isänsä kynnyksen yli; Harry Markenmore,nuorempi poika, salli mieluummin kenen hyvänsä käyttää rajattomastikotivaltikkaa kuin olisi ottanut sen omiin käsiinsä; neiti ValenciaMarkenmore, ainoa tytär, oli vasta hiljan lopettanut koulunkäyntinsä;näin ollen Braxfield harjoitti lempeätä, vaatimatonta itsevaltaatavalla tai toisella, mutta näyttämättä harjoittavan sitä. Hänellä olimonia hyviä tapoja, joista eräitä voitiin pitää melkeinpä hullutteluina— näihin jälkimmäisiin kuului hänen tottumuksensa lukita talon ovettäsmälleen kello kahdeksan joka ilta.
Jos joku olisi tiedustellut lähemmin Braxfieldilta tästä merkillisestämenettelystä, niin vanha isännöitsijä olisi kyllä selittänyt niitäsyitä, jotka hänen mielestään puhuivat tämän itsepintaisen tavanpuolesta. Markenmore oli hyvin vanha ja hyvin suuri kartano, jokaalkujaan oli rakennettu kuningatar Elisabethin hallituskaudenviimeisinä vuosina, laajennettu Kaarlo toisen aikana sekä lopullisestikorjattu ja uudenaikaistettu Yrjö neljännen hallituskaudella. Sesijaitsi loivasti viettävän kukkulan rinteellä, noin virstan päässäkylästä, joka oli saanut nimensä Markenmore-suvusta. Tämä oli asettunutasumaan näille seuduille jo ammoin, Vilhelm Valloittajan päivinä;porttimajaa lukuunottamatta ei sen likeisimmässä ympäristössä ollutainoatakaan asumusta. Siinä oli tavattoman paljon ovia; niitä avautuikaikkialle, pengermälle, pihamaalle, puutarhaan, puistonurmikolle,tallirakennuksille ja hiljaisille teille, jotka mutkittelivat puistontiheiden pensasistutusten lomitse; siinä oli myös käytäviä, parvekkeitaja huoneita, joita perhe ja palvelijat käyttivät harvoin.
Perhe oli pieni; palvelijoita oli vähän; sillä Markenmoret olivatverrattain köyhiä ja heidän entisestä loistostaan oli jäänyt jäljelletuskin rippeitäkään. Mutta vaikka he olivat köyhiä, oli heilläkuitenkin melkoinen määrä kulta- ja hopea-astioita sekä arvokastaporsliinikalustoa ja kalli