Kirj.
Alphonse Daudet
Suomentanut
Jalmari Hahl
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1900.
"Ranskassa jokaisessa on vähän tarasconilaisuutta."
I Osa. Tarasconissa:
I. Jättiläispuu-puisto.
II. Yleiskatsaus Tarasconin kaupunkiin. Lakkien metsästäjät.
III. En! En! En! — Tarasconin kaupunkiin luodun yleiskatsauksen
jatkoa.
IV. He!
V. Tartarinin mennessä klubiin.
VI. Molemmat Tartarinit.
VII. Eurooppalaiset Shang-Hai'ssa. Suuret kauppayritykset.
— Tataarit. Oliko Tarasconin Tartarin petturi? Kangastus.
VIII. Mitainen menaseria. Atlas-vuorten jalopeura Tarasconissa.
Hirvittävä ja juhlallinen kohtaus.
IX. Kangastuksen omituisia seurauksia.
X. Ennen matkallelähtöä.
XI. Miekankantaja, hyvät herrat, miekankantaja…
Eikä neulanpistoja!
XII. Mitä pienessä jättiläispuu-talossa sanottiin.
XIII. Lähtö.
XIV. Marseillen satama. — Merelle! Merelle!
II OSA. Turkkilaisten parissa:
I. Merimatka. — Chechian viisi asentoa. — Kolmannen päivän
ilta. Herra armahda!
II. Aseisiin! Aseisiin!
III. Cervanteksen ylistykseksi. — Maalleastuminen. Missä ovat
"turkkilaiset?" — Ei jälkiäkään "turkkilaisista". Pettymys.
IV. Ensimmäinen metsästysyritys.
V. Piu! Pau!
VI. Naaraan tulo. — Hirvittävä kamppaus. Kaniinien yhtymäpaikka.
VII. Tarina omnibuksesta, maurittaresta ja zhasmiinikukista
tehdystä rukousnauhasta.
VIII. Atlas-vuorten jalopeurat, nukkukaa!
IX. Montenegrolainen ruhtinas Gregory.
X. Sano minulle isän nimi, niin minä sanon sinulle tämän
kukan nimen.
XI. Sidi Tart'ri ben Tart'ri.
XII. Meille kirjoitetaan Taraconista.
III OSA. Jalopeurojen parissa:
I. Vieraaseen maahan siirretyt kyytivaunut.
II. Luku, jossa tutustutaan pieneen herrasmieheen.
III. Jalopeuraluostari.
IV. Karavaani matkalla.
V. Ollaan illalla väijyksissä laakeriruusu-lehdossa.
VI. Vihdoinkin!
VII. Tuhasta tuleen.
VIII. Tarascon! Tarascon!
Jättiläispuu-puisto.
Ensimäinen käyntini Tarasconin Tartarinin luona on painunut mieleeniunhoittumattomana elämäni merkkitapauksena; siitä on jo kulunutkaksitoista tai viisitoista vuotta, mutta muistan sen paremmin kuineilispäivän tapahtumat. Peloton Tartarin asui silloin Avignonintien varrella sijaitsevassa talossa, joka oli kolmas vasemmallakaupungin portista lukien. Se oli sievä pieni tarasconilainen villa,puutarha edessä, veranta toisella puolella, kiviseinät hyvin valkeat,ikkunaverhot vihreät. Portaiden edessä joukko savoijilaisia pikkupoikialeikki harppien hiekkaan piirretyissä kuvioissa, jalalla sysätenkiviliuskaa ruudusta ruutuun. Toiset heistä nukkuivat päivänpaisteessa,kiilloituslaatikko päänalaisena.
Ulkoapäin katsottuna tässä talossa ei ollut mitään erinomaista.
Ei ikinä olisi luullut seisovansa sankarin asunnon edustalla. Muttaannas peijakas, kun astui sisälle!…
Kellarista ullakko