Produced by Tapio Riikonen
Kertomus nuorille ystävilleni
Kirj.
Suomennos Saksan kielestä ["Oheim und Neffe"].
K. E. Holm, Helsinki, 1874.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.
I. Herra Vanderstraten
II. Sisarenpoika
III. Herkules
IV. Koneisto
V. Vouti
VI. Metsästys-seikka
VII. Maron-neekerit
VIII. Rynnäkkö
IX. Uskolliset kristityt
X. Päätös
Herra Vanderstraten.
Viimekuluneen vuosisadan loppupuolella seisoi ihanalla paikalla likelläCorentin-jokea, joka viheriöillä aalloillaan huuhtoo Surinaminsiunatuita vainioita, rikkaan Herra Vanderstraten'in hyvin varustettuuutis-asunto. Loivalla kunnaalla, laaksossa hajallaan olevienneekeri-mökkien yli kohosi hänen komea asunto-huoneensa, ympäröittynäpuutarhalla, jossa oli kaikki, mitä kuumain maiden aurinko voipikallis-arvoista tuottaa ja kekseliään ihmisen äly hyödyksensä käyttää.Varjoisat lehtimajat köynnöskasveista, täynnä lemuavia kukkia;konstikkaat suihkukaivot, joiden raikas vesi lievitti polttavanilman-alan raukaisevaa kuumuutta; viileät luolat, ulkonäöstä päättäinluontaiset, vaan kuitenkin suurella taidolla hakkaamattomista kivistärakennetut; isot häkit rautalangasta, joissa Surinamin kaunis-sulkaisetlinnut lentää lekuttelivat, kiikkuivat silkkinyöristä riippuvissamessinkirenkaissa taikka lehahtelivat rääkkyen oksalta oksalle, antaenkomeain höyheniensä loistaa auringon säteissä; kaikellaiset kukat japensaat — ei mitään puuttunut, joka taisi tehdä herra Vanderstrateninkartanon olopaikaksi, mistä tuskin tekisi mieli muuttaa poisparatiisinkaan iloon.
Kaksinkertainen tiilikivistä rakennettu asuinhuone näytti varsinoudolta tässä ympäristössä, joka loisti troopillisen luonnon kaikessakomeudessa. Kolmekymmentä vuotta sitten oli, näet, herra Vanderstraten,muutettuansa kolkosta kotimaastansa ja Amsterdamin rikkaastakauppakaupungista Surinamin erämaille, sen rakennuttanut aivan senhuoneen mallin mukaan, jossa hänen esivanhempansa monet vuosikymmenetolivat asuneet ja jossa hän aina oli elänyt onnellisena jatyytyväisenä. Siinä ei puuttunut korkeita savupiippuja, jotka kohosivatkirjavilla tiileillä peitetyn katon yli, eikä kamiineja huoneissa,vaikka niitä ei suinkaan vielä oltu käytetty eikä ne vastakaan olleetkäytettäviä. Sillä tässä ilman-alassa oli vaan pakko suojella itseänsäylen määräisen lämpimän vaikutuksista; tekolämmintä ei milloinkaantarvittu. Mutta oli miten oli — herra Vanderstraten halusi jotainsilmin-nähtävää muistomerkkiä kotimaastansa, ja asunto pitirakennettaman, niinkuin hän tahtoi, eikä sellaiseksi, kuin serakennusmestarin mielestä olisi ollut tarkoituksen-mukainen jailman-alaan sopiva. Huoneitten sisä-varustus todisti muuten omistajansuurta rikkautta; mielitekojensa tyydyttämiseksi saattoi hän tuhlatatuhansia eikä hänen raha-arkussaan kuitenkaan tuntunut suurta vajausta.Vanderstratenin laivat kantoivat hänen laajojen tilustensa tuotteitaEurooppaan, lemuavia höysteitä, suuria kahvilla täytettyjä säkkejä,arkkuja täynnä sokeria, summattomia tupakka- ja pumpuli-kääryjä, jatoivat sieltä takaisin joukottain kulta- ja hopea-rahaa. Kaikki nämätuotteet kasvattivat monilukuiset orjat, joita hänellä oli sadottain,otsansa hiessä hedelmällisestä maasta eikä isännän itse tarvinnutliikuttaa kättänsä taikka olla sokerimyllyjen, kasvi-maitten ja orjaintarkastajana. O