Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Volter Kilpi
Otava, Helsinki, 1903.
K. Malmström'in kirjapaino, Kuopio.
I. Bithyniassa.
II. Athenassa.
III. Roomassa.
IV. Egyptissä.
Satakielistä heläjöitsevät Bithynian metsät, ruusuista tuoksuvat
Bithynian laaksot.
Siellä luikertaa hopeainen Sangarius hämyntummien metsien varjoissa,joissa satavuotiset korkeat puut seisovat iäisenä hämäryytenä jalevittävät virran ylitse elävän lehtikatoksen, jonka tiheästäholvikosta hintelät tulikukkaisat köynökset häilyvinä riippuilevatvaljun vedenpinnan ylitse, luikertaa korkeiden jylhien vuorien välillä,joiden rinteet äkkijyrkkinä riippuvat juoksevan veden ylitse jauhkaavina ja paljaina ylenevät huimaaviin korkeuksiin, kantaenkaukaisella laellaan, ikäänkuin taivaan sylissä, mitättömänä silmäännäkyvän kaupungin tornit ja muurit, luikertaa laaksojen halki, jotkalevittäyvät riemuitsevana, heleiden palmulehtojen rajottamanaruusustona, jonka yllä taivaan kansi kylpee sinessä ja auringonkullassa. Siellä ovat metsät, metsät, jotka ylenevät ihmisen yllä kuintemppelinä, jonka rajattomassa rauhassa ihminen seisoo riippuvin käsinja hiljenneenä, puut seisovat siellä iäisenä liikkumattomuutena, puidenvälitse häämöttää silmään kostea hämärä vuoren seinä, jonka ratkelmistavesi hiljalleen tiukkuu ja hopeaisina suonina valuu vuoren vihervänsammaleen peittämää rintaa, yllä huojuilevat puiden korkeat latvat,juurilla, metsän epämääräisessä hämärässä näkee siellä täällä runkojenvälillä jonkun korkean kalpean kukkasen varrellansa hiljaa häilymässä,ympärillä on rauha, ääretön hiljainen rauha, niin että yksinäinenlinnun ääni jää kauaksi kajailemaan ilmaan ennenkuin häipyy seisovainrunkojen välitse kaukaisuuteen metsien hämärään syliin. Mutta ovatsiellä nekin metsät, joissa puut hämärtävät purppuraholvikkana yllä,joissa ruohostot metsän raskaassa ja tunkeassa hämärässä läikkyävätkukkasten punaisena ja keltaisena vaippana, ja joissa ihminen itsekinlehtikatoksen läikähtelevän läpinäkymättömän vehreyden, kukkastenhumalluttavan värikirkunan ja tuoksuina huuruavan ilman keskellähuumautuu kuin pisaraksi sitä raskaanhivelevää tuoksujen ja värien javehreysaaltoamisen vellontaa ja hämärtää kuin itsekin sieluineenumpinaisena punaansa kumpuavana kukkasen umpuna metsän raskaassavarjossa. Laaksoja on Bithyniassa, jotka ovat kuin kukkastenhukuttamat, punan laineena häilyävät ne laaksot, ilmakin läikkäileetuoksujen raskauttamana niiden yllä, ja ympärillä ylenevät metsätrunsaana vehreyden merenä, jossa näkee vaan pehmyttä ja tulvehtivaalehvistöjen upeilua ja kukkataakkojen vaippaavaa nuokkunaa, itsetaivaskin tämän kukkasparatiisin yllä samenee silmissä kuinpurppuranusvaisena höyrynä uiskentelevaksi katokseksi, joka yhtä päätäikäänkuin valuu ja valuu sulana punan ja kullan tulvana maailmanavauvan kukkassylin yllä. Mutta on siellä niitäkin laaksoja, joissaihanilla riemuisilla niityillä kukkaset seisovat suur- jakirkassilmäisinä, joissa ympärillä ylenevät keveät korkeat puut, joidenhäilyvillä oksilla linnut hopeaisesti visertelevät; kuin keveänävalkeana kirkkona nousee taivas niiden laaksojen ylitse, linnutuiskentelevat vapaassa ilmassa ja kukkaset näkyvät heleinä silmään,niinkuin heljää soittoa ovat ne laaksot ja ilma välkkyy kirkkaananiiden raikkaan kukkavälkkeen yllä.
Niin on Bithynia, ruusujen ja tummaraskaiden metsien maa, satakielienja kaipaavain myrttien maa.
Mutta Bithyniassa, ruusujen ja lehvistöjen vehreässä Bit