Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
A. Daudet
Suomentanut ["Le petit chose"] Hanna Asp
K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1917.
I osa:
I. Tehdas.
II. Torakat.
III. Hän on kuollut! Rukoilkaa hänen puolestansa!
IV. Punainen vihko.
V. Elätä itsesi.
VI. Pikku pojat.
VII. Läksyjen pänttääjä.
VIII. Mustat silmät.
IX. Boucoyran'in juttu.
X. Pahat päivät.
XI. Ystäväni miekkailumestari.
XII. Rautarengas.
XIII. Viot'in avaimet.
XIV. Baptiste eno.
II osa:
I. Minun kalossini.
II. Saint-Nizier'in papin lähettämä.
III. Jacques äitini.
IV. Meidän menoarviomme.
V. Valkea Käki ja ensimmäisen kerroksen nainen.
VI. Pierrotte'in elämäntarina.
VII. Punainen ruusu ja mustat silmät.
VIII. Eräs ilta Saumon'in kauppakujassa.
IX. Sinusta tulee porsliinikauppias.
X. Irma Borel.
XI. Sokurisydän.
XII. Tolokototinjan.
XIII. Pako.
XIV. Uni.
XV. Poismeno.
XVI. Unen loppu.
Olen syntynyt toukokuun 13 päivänä 18—, eräässä Languedoc'inkaupungissa, jossa niinkuin kaikissa etelän kaupungeissa, on runsaastiauringonpaistetta, jokseenkin paljon tomua, karmelilaisluostari ja pari,kolme muistomerkkiä roomalaisajoilta.
Isälläni, herra Eyssette'illa, joka tähän aikaan harjoitti silkkihuivienkauppaa, oli suuri tehdas kaupungin ulkopuolella. Tämän alueesta oli hänlohkaissut itselleen mukavan, plataanien varjoaman asunnon, jonka tilavapuutarha eroitti tehtaasta. Täällä tulin maailmaan ja vietin ensimmäisetja ainoat onnen vuoteni. Siksipä ovatkin puutarha, tehdas ja plataanitikipäiviksi painuneet muistooni, ja kun vanhempieni häviö pakoitti minutniistä eroamaan, kaipasin niitä kuin rakkaita henkilöitä.
Minun on pakko heti aluksi sanoa, ettei syntymäni tuottanut onneaEyssetten perheelle. Keittäjättäremme, vanha Annou, on monasti kertonutminulle, kuinka isäni, joka silloin oli matkoilla, yhtaikaa sai tiedonminun maailmaantulostani ja erään marseillelaisen liiketoverinsakarkaamisesta, ja kun viimemainittu seikka aiheutti hänelle ylineljänkymmenen tuhannen markan tappion, niin ei isä ilon ja surunvaiheilla tietänyt, pitikö hänen itkeä liikekumppaninsa katoamista vaiiloita pikku Danielin onnellisesta maailmaantulosta… Itkeä sinun olisipitänyt, isä rukka, itkeä kahdesta syystä!…
Minusta tuli todellakin vanhempieni onnettomuuden tähti. Minunsyntymästäni lähtein kohtasivat heitä mitä uskomattomimmat vahingot jokapuolelta. Ensinnäkin tuo marseillelaisen karkaaminen, sitte kaksi erikertaa tulipalo samana vuonna, sitte kankaanluojien lakko, sitteriitaantumisemme Baptiste sedän kanssa, sitte kallis oikeudenkäyntivärikauppiaitten kanssa, ja vihdoin vuoden 18— vallankumous, joka antoimeille kuoliniskun!…
Siitä lähtein oli tehdas kuin siipirikko lintu; työhuoneet tyhjenivätvähitellen: joka viikko taukosi joku työhaara, joka kuukausi väheni yksipainopöytä. Oli surkeata nähdä elämän lähtevän talostamme hitaasti,vähissä erin, aivan kuin sairaasta ruumiista. Eräänä päivänä ei enäämenty toisen kerroksen saleihin. Toisella kertaa jätettiin peräpihakylmille. Tätä kesti kaksi vuotta; kaksi vuotta tehdas teki loppuaan.Vihdoin