Romaani maailman aamuhämärästä
Kirj.
Englannin kielestä suomentanut
Aili Nieminen
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1921.
I. Maailma ilman ihmistä.
II. Kolmisarvinen kuningas.
III. Tulen löytö.
IV. Loistavan olennon lapset.
V. Puiden särkijä.
VI. Tulitaistelu.
VII. A-yan pelastus.
VIII. Jousi.
IX. Hirveä, loistava olento.
X. Pimeyden kauhut.
XI. Luola-asukkaiden pidot.
XII. Veden pinnalla.
XIII. Pelko.
XIV. Pitkän unen lammikko.
Ensimmäinen luku.
Veden pinnalla liikkumattomassa, hieman kirjavan värisessä virrassanäkyi hyväntahtoinen pää, jolla oli hevosmaiset kasvot, sulkeutuvatkorvareiät ja suuret pyöreät silmät, joissa oli jonkinlaistatuskallista lempeyttä.
Tuska noissa suurissa silmissä ei ollut aiheeton, sillä niidenomistaja oli juuri tullut tähän merenlahteen, jossa vesi oli haaleataja reheväkasvuista, ja eläimet, joita hän jo oli nähnyt, olivatsekä outoja että uhkamielisiä. Mutta matalat rannat olivat täynnävesikasveja, paljon rehevämpiä ja mehevämpiä kuin mitä hän milloinkaanoli nähnyt entisellä kotipaikallaan, ja hän oli päättänyt asettua tänne.
Aina kun joku uusi jättiläiseläin tuli näkyviin, kohosi tuo kummallinenpää ihmeellisesti vinon, pilarimaisen kaulan päässä viiden taikymmenen, jopa viidentoistakin jalan korkeuteen paremmin nähdäkseenuutta tulijaa. Sitten se jälleen vaipui hitaasti lepopaikkaansa veteen.
Sillä kohdalla oli vesi raikasta, sillä merenlahteen, joka olirunsaasti kolme kilometriä laaja, virtasi siihen aikaan hiljalleenmahtava joki mannermaan sisäosista. Kaukaisempi ranta oli niinmatala, ettei siitä nähnyt muuta kuin loppumatonta, vaalean vihreätäjättiläiskaislikkoa. Mutta lähempää rantaa reunustivat, läheskilometrin päässä veden rajasta, jyrkät, kauniit, ruosteenpunaisetkalliot. Tasaisella maalla vedenrajan ja kallioiden välissä,lukuunottamatta leveätä rantaäyrästä, kasvoi suunnattoman suuria jaihmeellisiä mustekalakasveja, puunkaltaisia sananjalkoja, sokeriruokojaja palmuja, jotka huojuivat ja ryskivät paikoillaan ikään kuinjättiläiskulkijoita rynnistäisi niiden läpi. Siellä täällä kallioidenrinteillä oli suuria eläimiä, joilla oli hirveät, sahahampaiset nokatja jotka muistuttivat joitakin linnunsukuisia petomaisia olentoja.
Kaukana veden yläpuolella räpytteli yksi noista olennoista hitaastisiipiään. Sen siivet, joilla oli pituutta viisitoista jalkaa kärjestäkärkeen, eivät olleet mitkään linnun siivet, vaan kuten yölepakolla.Sillä oli peloittavat, kädenmuotoiset kynnet siipien alla, ja sen jalatolivat kuin sisiliskon.
Tämän kauhistuttavan olennon räpytellessä rantaan päin katseli pääveden pinnalla sitä huvitettuna, mutta nähtävästi ilman vähintäkäänpelkoa. Ja se näytti kuitenkin kyllin hirveältä herättääkseen pelkoauseimmissa eläimissä. Sen lento ei ollut linnun säännöllistä, tasaistalentoa, vaan nytkähtelevää ja rajua. Se kohosi noin kahdenkymmenenjalan korkeuteen, ja sen suuret, pyöreät silmät eivät näyttäneethuomaavankaan tuota outoa päätä, joka tarkasteli sitä veden pinnalta.Se lensi vähän sivulle päin, mutta äkkiä, käheästi ulvoen, se kääntyija syöksyi avonaisin kidoin veden pinnalla ajelehtivaa päätä kohti.
Vaikka hyökkäys olikin nopea ja äkk