Produced by Sami Sieranoja and Tapio Riikonen
Muinaiskelttiläinen tarina
JOSEPH BÉDIER'n toimittamasta ranskankielisestä laitoksestasuomentanut L. ONERVA.
Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1917.
Painettu Tampereen Kirjapaino-Osakeyhtiön Kirjapainossa
Tampereella 1917.
I. Tristanin lapsuuden-aika
II. Irlannin Morholt
III. Kauniin Kultakutrin etsintä
IV. Lemmenkalkki
V. Brangien annetaan orjien käsiin
VI. Suuri petäjä
VII. Kääpiö Frocin
VIII. Hyppäys rukouskappelin korkeudesta
IX. Morois'n metsä
X. Erakko Ogrin
XI. Surman Kaalamo
XII. Tuli-koe
XIII. Satakielen sävel
XIV. Ihmeellinen kulkunen
XV. Isolde Valkokäsi
XVI. Kaherdin
XVII. Dinas Lidanilainen
XVIII. Tristan narrina
XIX. Kuolema
Tristanin lapsuuden-aika.
Arvon herrat, suvaitsetteko kuulla kauniin tarinan rakkaudesta jakuolemasta? Se on Tristanista ja Isolde-kuningattaresta. Kuulkaa siis,kuinka he suuressa riemussa ja suuressa surussa rakastivat toinentoistaan ja kuolivat samana päivänä toinen toisensa vuoksi.
Muinaisina aikoina hallitsi kuningas Mark Cornwallin maata. Saatuaantietää, että hänen vihollisensa ahdistivat häntä, lähti Rivalin,Loonnois'n kuningas, viemään hänelle apua meren yli. Hän palveli häntämielellä ja miekalla, aivankuin joku vasalli, niin urhoollisesti, ettäkuningas Mark palkinnoksi antoi hänelle kauniin Valkokukan, sisarensa,jota kuningas Rivalia rakasti sanoin kertomattomalla rakkaudella.
Hän otti hänet vaimoksensa Tintagelin kappelissa. Mutta tuskin oli hännainut hänet, kun sanoma saapui, että hänen vanha vihollisensa herttuaMorgan oli hyökännyt Loonnois'n maahan ja hävitti siellä paraillaanhänen linnojaan, peltojaan ja kaupunkejaan. Rivalin laittoi laivansakiireesti lähtökuntoon ja levitti purjeensa kaukaista kotimaataankohti, vieden mukanaan Valkokukan, joka oli raskaana. Hän laski maihinKanoel-nimisen linnansa luona ja uskoi kuningattaren marski Rohaltinhaltuun, jota yleensä hänen uskollisuutensa vuoksi nimitettiin RohaltSanan-Pitäjäksi; sitten Rivalin, koottuaan parooninsa, lähti sotaan.
Valkokukka odotti häntä kauan. Voi poloista! Rivalin ei ollut koskaanpalaava. Eräänä päivänä kuningatar sai kuulla, että herttua Morgan olitappanut hänet kavaluudella. Hän ei vuodattanut kyyneltäkään; eiainoata huutoa, ei valitusta päässyt hänen huuliltaan, mutta hänenjäsenensä kävivät heikoiksi ja voimattomiksi; hänen sielunsa saikiihkeän halun irtautua ruumiista. Rohalt yritti lohduttaa häntä:
"Kuningatar", sanoi hän, "ei hyödytä mitään lisätä surua surun päälle;eikö kaikkien, jotka syntyvät, ole kuoltava! Ottakoon Jumala haltuunsakuolleet ja varjelkoon eläviä!…"
Mutta Valkokukka ei tahtonut häntä kuunnella. Kolme päivää hän vieläjaksoi olla yhtymättä rakastettuun herraansa. Neljäntenä hän synnyttimaailmaan pojan, ja nostaen hänet käsivarsilleen sanoi hän:
"Poika, kauan olen toivonut saada nähdä sinua; ja nyt näen edessänikauneimman olennon, mitä nainen koskaan on kantanut. Surussa saavuintänne, surussa synnytin sinut, surullinen on ensimäinen juhla, jonkasinulle valmistan. Ja koska näin siis olet tullut maailmaan surunkautta, niin olkoon nimesi Tristan." [Triste, surullinen (Suom.huom.).]
Nämä sanat sanottuaan hä