Produced by Tapio Riikonen
Romani
B. D'Israel'ilta,
Parlamentin-jäsen,
'Coningsby'n ja 'Sibyl'in kirjoittaja.
Englannin kielestä suomentanut Waldemar Churberg.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1875.
"Missä olet maani, oi!
Äänettömillä rannoillas
Ei laulu sankareistas soi,
Jo katos' urhot laaksoistas:
Mun käsissäni, heikkovoimaisen,
Soi kanteleesi jumalallinen!"
Kun oleskelin Jerusalemissa vuonna 1831 ja kävin Israelin kuninkaittentarun-omaisissa hautakammioissa, ajatukseni palasivat erääsenhenkilöön, jonka ihmeellinen elämän-juoksu oli jo nuoruudessanikiinnittänyt huomiotani, koska se oli täynnä mitä runsaimpia aiheitarunolliseen teokseen. Silloin minä aloitin tätä kertomusta, jonka olimäärä säilyttää Alroy'n muistoa.
Kahdennellatoista vuosisadalla, jolloin Alroy astui esiin, oli Idänvaltiollinen asema tämmöinen.
Kalifatia uhkasi pikaisesti lähestyvä häviö. Seldshukien sultanit,joita oikea-uokoisten hallitsiat olivat kutsuneet avuksensa, olivat,niinkuin Ranskan majordomit, kohonneet valtakunnan varsinaisiksiisänniksi. He olivat Profeetan jälkeläisten maista lohkoneet itselleenneljä kuningaskuntaa, jotka tuottivat sultanin nimen neljälleseldshukilaiselle ruhtinaalle, nimittäin Bagdadin, Persian, Syrian jaRumin eri Vähän Aasian sultanille.
Mutta ylellisyyden ja velttouden tavalliset seuraukset alkoivatilmestyä näissä sotaisissa ruhtinaissa itsessä, samalla kuin heidänarmeijainsa sotakuri höltyi ja näitten käytös muuttui epäluotettavaksi,He eivät olleet enää samoja voittamattomia ja vastustamattomiasotureita kuin niihin aikoihin, jolloin he Kaspian meren rannikoiltalevisivät Idän ihanimpiin maisemiin; ja vaikka heidän vielä onnistuipitää voimassa järjestystä omissa maissansa, he kuitenkin vaivoinpeitetyllä pelolla katselivat Karamanian kuningasten kasvavaa voimaa,joitten valloitukset päivästä päivään likenivät heidän rajojansa.
Hebrean kansan suhteen tulee tietää, että Jerusalemin hävityksenjälkeen itämaan Juutalaiset, vaikka he tunnustivat voittajiensapäävaltaa, kuitenkin kaikenlaisia oikeuden asioita varten keskenänsäyhtyivät kotimaisen hallitsian johdolla, jonkun kuuluisan Davidinjälkeisen, jota he kunnioittivat "Vankeuden Ruhtinaan" nimellä. Jossaamme uskoa tämän haaveksivaisen kansan innokkaita historioitsioita,oli semmoisia menestyksen aikakausia, jolloin "Vankeuden Ruhtinaat"osoittivat melkein yhtä suurta komeutta ja olivat melkein yhtä mahtavatkuin entiset Judan kuninkaat. Varmaa on, että heidän valtansa karttuiaivan samassa määrässä kuin kalifati heikontui, eikä saa epäillä, ettäHebrealaisten ruhtinaat ajottain, kun kalifien valta oli suurimmassahäiriössä, pääsivät jommoiseenkin paikkakunnalliseen, vaikka pianohitse menevään arvoon. Heidän pää-asuntonsa oli Bagdad, jossa hepysyivät yhdenteentoista vuosisataan asti. Tämä oli turmiokas aikakausiitämaitten historiassa, eivätkä "Vankeuden Ruhtinaatkaan" välttäneetsen vaurioita. Näitä ruhtinaita mainitaan vielä kahdennellatoistavuosisadalla. Minä olen rohjennut sijoittaa yhden heistä Hamadaniin,tähän kaupunkiin, jossa Hebrealaiset mielellään oleskelivat, koska seoli Esterin ja Mardokain hautaus-paikka.
Mitä tämän kertomuksen yliluonnollisiin tapauksiin koskee, nenoudattavat kabbalaa ja ovat asianmukaiset. Kaikkiin näihinhenkimaailman ilmiöihin, hautojen aaveista Salomonin valti