Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Historiallis-romanttinen kuvaus
Kirj.
CARL BLINK [Louise Stjernström]
Suomentanut Juho Ahava [Lauri Soini]
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1913.
1. Koti. 2. Karannut. 3. Salajuoni. 4. Vieraassa maassa. 5. Ystävykset. 6. Laiva tuuliajolla. 7. Mitä Suomi kärsi. 8. Hovielämää. 9. Verituomio.10. Uutta kylvöä.11. Kotona.12. Jesuiittain metkuja.13. Sotaretki vieläkin.14. Hornankuilu.15. Herttua.16. Viimeinen yritys.17. Nuoret.18. Venäjän sota.19. Nuorten liitto.20. Työpäivän päättyminen.
1.
Herttua oli lähettänyt perheensä Örebron linnaan, sillä hän katsoiheidän olevan siellä parhaimmassa turvassa. Sitä hän ei kysellyt,olivatko he tyytyväiset muuttoon.
Kristina rouvalla oli luonnostaan hyvä, käytännöllinen ymmärrys,mutta itserakkaus oli sen aikaisin sokaissut. Avioliittonsa alussahän kärsi julmasti puolisonsa rajusta kohtelusta; tämä repisäälimättä pois sen oivallisuuden sädekehän, jossa hän halusinäyttäytyä, ja hänen ymmärryksensä taisteli usein kovaa taisteluahänen loukattua turhamaisuuttaan vastaan.
Mutta samalla Kristina rouvan silmät aukenivat näkemään miehensäansioitakin. Täytyi kuin täytyikin ihailla hänen viisauttaan jataitavuuttaan kaikessa, minkä kanssa joutui tekemisiin, ja täytyihänen aivan kuin itsestään nöyrtyä ankaran herransa ja puolisonsaedessä.
Enimmän vaivasivat Kristinaa hänen kertomuksensa "Mariastaan"; ainamuisteli hän ensimäisen puolisonsa lempeää, rakastavaista olentoa jakuinka tämä astui sovittaen väliin, milloin hän kenties olisi muutenunhottanut itsensä.
Mutta silloin oli Kristinalla valtti kädessään. Hän virkahtiterävästi: "Hänellä kai oli sangen hyvä pääkin?"
"Minä opin tuntemaan ainoastaan hänen sydämensä", vastasi herttua.
"Ja se oli puhtainta kultaa."
Kristina vainusi tästä, ettei hänen sydäntään luettu kaikkeinkultaisimpiin; mutta eipäs voinut kieltää, että hänellä oli hyvä pää.
Sen jälkeen kuunteli hän tarkkaavaisesti herransa puhetta ja koettieläytyä asioihin, jotka tätä miellyttivät; mutta kun hän ei koskaannähnyt muilla kuin herttuan ja lähimmän ympäristönsä silmillä, olivathänen arvostelunsa yksipuolisia ja lemmettömiä.
Mitä hän sai kärsiä puolisoltaan, sen saivat muut maksaa. Sigismundoli kerran kosiskellut häntä, olivatpa he vaihtaneet muotokuviakin;mutta sitten oli miekkonen jättänyt koko asian sikseen ja sitä eiKristina voinut antaa hänelle kuunaan anteeksi. Se vei, jollei aivanihmisvihaan, niin ainakin piintyneeseen vihankaunaan, ja kentiestietämättään yllytti hän Kaarlen oikeutettua tyytymättömyyttävalapattoa kuningasta kohtaan.
Vähitellen onnistui hän pyrinnössään saavuttaa puolisonsa luottamus.Kaarle keskusteli mielellään aikeistaan niiden kanssa, joihin luulivoivansa luottaa, ja perehdytti mielellään puolisoaan ajan oloihin.Kuolema saattoi tehdä äkkilopun hänen toiminnastaan, ja kenenkäs muunkuin äidin silloin oli valvottava poikaa, tätä lasta, josta hän pitikiinni niinkuin hukkuva heikoimmastakin tuesta.
Kristina oli ollut puolisonsa kanssa Suomessa, viisi kuusi viikkoaTurun linnassa, mutta he olivat tavanneet toisiaan ainoastaanaterioilla. Herttuan aika oli ollut hyvin