Produced by Miranda van de Heijning, Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen
and PG Distributed Proofreaders
Kirj.
Leo Tolstoi
Tekijän luvalla suomentanut Arvid Järnefelt
1899.
Kahden viikon kuluttua saattoi asia tulla esitellyksi senaatissa jatäksi ajaksi aikoi Nehljudof matkustaa Pietariin. Ellei olisi menestystäsenaatissa, jättäisi hän anomuksen Keisarilliselle Majesteetille, kutenasianajaja oli neuvonut. Siinä tapauksessa ettei nyt valitus tulisiotetuksi huomioon, mihin asianajajan mielestä oli valmistuminen, koskakassatsiooniaiheet olivat hyvin heikot, saattoi se pakkotyöhöntuomittujen joukko, johon Maslova kuului, tulla lähetettäväksi kesäkuunensi päivinä. Valmistuakseen seuraamaan Maslovaa Siperiaan,—ja sen oliNehljudof lujasti päättänyt tehdä,—piti nyt ensin matkustaa maatiloilleja järjestää siellä asiansa.
Ensiksikin matkusti Nehljudof Kusminskin suurelle maatilalle, joka olilähimpänä, mustanmullan vyöhykkeessä, ja josta oli päätulot. Hän oliasunut tällä maatilalla lapsuudessaan ja nuoruudessaan, oleskeli sielläkaksi kertaa täysikäisenäkin, ja oli kerran äidin pyynnöstä saattamassasinne saksalaista isännöitsijää ja järjestämässä tämän kanssa taloutta,niin että hän jo kauvan sitten tunsi maatilan asiat ja talonpoikiensuhteet konttoriin, s.o. tilanomistajaan. Talonpoikien suhteettilanomistajaan olivat sitä laatua, että he olivat kokonaan riippuvaisetkonttorista. Nehljudof tiesi tästä jo ylioppilaana ollessaan, kun hänkannatti ja levitteli Henry Georgen oppia, ja tämän opin vaikutuksestaoli antanut isän-perintönsä talonpojille. Sitten kuin hän oli ollutsotapalveluksessa ja tottunut kuluttamaan noin 20 tuhatta ruplaavuodessa, olivat tosin kaikki nämät hänen tietonsa kadottaneet sitovanvoimansa hänen elämäänsä nähden, unohtuneet, eikä hän koskaan enääkysynyt itseltään mistä nuo rahat tulivat, jotka äiti hänelle antoi,vieläpä koetti olla sitä ajattelematta. Mutta kun äiti oli kuollut, kunperintö oli vastaanotettava ja omaisuuden hoitamiskysymyksetratkaistavat, syntyi hänelle jälleen kysymys hänen suhteistaanmaanomistukseen. Noin kuukautta ennen olisi Nehljudof vielä sanonutitselleen, ettei hän pysty muuttamaan olevia oloja, etteihän hän itsehallitse maatilaa,—ja olisi enemmän tai vähemmän rauhoittunut, kun asuikaukana paikalta ja sai vaan sieltä rahoja. Mutta nyt, vaikka olihankkeissa Siperian matka ja vaikka hän arvattavasti tulisi joutumaanmonimutkaisiin ja vaikeisiin suhteisiin vankilamaailman kanssa ja hänenyhteiskunnallinen asemansa ja erittäinkin rahansa olisivat kylläkinolleet tarpeen, hän kuitenkin päätti ettei hän enää jättäisi asiaaentiselleen, vaan tekisi, vaikkapa omaksi vahingokseenkin, siinämuutoksen. Tässä tarkoituksessa hän päätti olla pitämättä maatansaomassa viljelyksessä, ja jättää se halvasta hinnasta talonpoikienhaltuun, tehdä heille mahdolliseksi päästä riippumattomiksimaanomistajasta. Ei mennyt Nehljudofin huomion ohitse, vertaillessaanmaanomistajan asemaa maaorjain isäntään, että maan antaminentalonpoikien haltuun maan viljelemisen sijaan palkkalaisten avulla olijotenkin samaa kuin orjien siirtäminen päivätöistä rahaverolle. Tämä eiollutkaan mikään kysymyksen ratkaisu, vaan oli ainoastaan askel senratkaisemista kohden: se oli ainoastaan ylimeno raa'asta vähemmänraakaan väkivallan muotoon. Näin hän siis aikoikin menetellä.
Nehljudof saapui Kusminskiin keskipäivän tienoissa. Kaikessa kohdenkoettaen saattaa elämänsä yksinkertaisemmaksi hän ei sähköittänyttulostansa, vaan otti tavalliset nelipyöräiset kyytirattaa