Produced by Tapio Riikonen
Kaksi kertomusta
Kirj.
(Suomennos.)
Helsingissä, 1877.
K. E. Holm'in kustantamana.
J. Simeliusten perillisillä, 1877.
Talvenpito pohjoisissa jäissä:
I. Musta lippu.
II. Jean Cornbutten tuuma.
III. Toivon kipinä.
IV. Jäävuorten keskellä.
V. Liverpool-saari.
VI. Jään-järinä.
VII. Meno talvimajoihin.
VIII. Löytötuumia.
IX. Lumihuone.
X. Elävältä haudatut.
XI. Savupilvi.
XII. Paluu prikiin.
XIII. Molemmat kilpakosijat.
XIV. Hätä.
XV. Jääkarhut.
XVI. Loppu.
Mont Blanc vuorelle nousu.
Musta lippu.
Dunkerquen vanhassa kirkossa palveleva pastori heräsi kello 5 aikanaaamulla toukokuun 12 päivänä 18—, hänen kun oli tapansa mukaan messuluettava muutamille hurskaille kalastajille.
Papilliseen juhlapukuunsa puettuna oli hän juuri alttarillelähtemäisillään, kun eräs iloinen ja samalla, kuten näytti, mielenkuohuksissa oleva mies astui sakastiin. Se oli eräs merimies, noin60-vuotias, mutta vielä tanakka ja hilpeä sekä näöltään rehellinen javarakas mies.
— Herra pastori, sanoi hän, olkaa hyvä ja seisahtukaa hetkisen ajaksi.
— Mikä vie teidät ulos näin varhain, Jean Cornbutte, vastasi pastori.
— Mikäkö vie minun ulos?… Kiinteä halu langeta kaulaanne samalla.
— No niin, sitte messun jälkeen, johonhan tullette saapuville.
— Messun jälkeen! vastasi hymyillen tämä vanha merimies. Luulette siisnyt menevänne messua lukemaan ja minun antavan teille luvan siihen?
— Niin, miksipä en messuani lukisi? kysyi pastori. Selittäkäätarkoituksenne! Kolmas kerta on jo läpätty…
— Olkoon läpätty tahi ei, keskeytti hänen Jean Cornbutte, tänäpänä saajoku toinen kuin te, h:ra pastori, lukea messun, te kun oletteluvanneet toimittaa vihkimisen poikani Louis'in ja sisareni tyttärenMarian välillä.
— Onko siis Louis tullut kotiin? kysäisi pappi iloisesti.
— Eipä paljoa puutu, jatkoi Cornbutte, käsiänsä hieroen. Tähystäjä onpäivän noustessa merkillä ilmoittanut prikimme, jonka itse oletteristineet tuolla kauniilla nimellä: La Jeune-Hardie.
— Toivotan teille kaikesta sydämestäni onnea, vanha Cornbutteni,sanoi pastori, riisuen messupuvun päältänsä. Muistan hyvin kyllävälipuheemme. Apulaiseni saa astua sijaani ja minä tulen kanssanneodottamaan rakkaan poikanne tuloa.
— Ja minä lupaan, ettei hän kauan anna teidän paastota, vastasimerimies. Kuulutuksen olette itse toimittaneet, eikä muuta puutu kuinettä annatte päästön niistä synneistä, mitkä hän kenties on tehnytPohjanmerellä, taivaan ja veden välillä. Olipa hyvä mielijohde minulta,että häät tulevat olemaan juuri kotiintulopäivänä, ja että Louis astuuprikistään suoraa tietä kirkkoon!
— Mutta menkääkin siis, Cornbutte, laittamaan kaikki valmiiksi.
— Kiireesti menenkin, h:ra pastori. Terve tultuanne jälestä!
Merimies kiirehti pitkillä askelilla kotiinsa, joka oli alhaallasatamassa ja josta