E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Historiallis-romanttinen kuvaus
Kirj.
CARL BLINK [Louise Stjernström]
Suomentanut Juho Ahava [Lauri Soini]
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1912.
1. Luostarimuurien sisällä.
2. Naisenryöstö.
3. Vaaralliset kirjeet.
4. Suomalaiset.
5. Synnin palkka täytyy hänen armonsakin pitää hyvänään.
6. Synnin palkka, millaisena se lankeaa jalosukuiselle rouvalle.
7. Pilvet vetäytyvät kokoon.
1.
Oli kylmä ja kuulas tammikuun päivä 1512; lumi narisi kävelijäinjaloissa ja auringon säteet säkenöivät jäätyneillä ikkunaruuduilla,sillä Vadstenassa oli jo ehditty sellaisia hankkia kaikkiinhyvävaraisiin taloihin, ja useimmat talot olivat hyvissä varoissa,siitä sai kaupunki kiittää luostarista koituvia suuria etuja.
Mutta kiittämättömyys on yhtä vanha kuin maailmakin, eikä Vadstenatehnyt mitään poikkeusta säännöstä, varsinkin kun kaupungilla olisuotuisammat ja paremmat olot kuin kaikilla muilla kaupungeilla jasentähden suuremmat vaatimukset.
Mainittuna päivänä kohtasivat toisensa raatimies Reinhardin emäntäja matami Elsa Olavintytär, juuri kun edellinen palasi torilta jajälkimäinen oli aikeissa sinne tekemään ostoksia viikon varalle.
"Herran siunausta, sisko!" virkkoi jälkimäinen hieman pisteliäästi,harmissaan siitä, että tuli liian myöhään.
"Suuri kiitos, mutta tänään ei ole saatavissa mitusen mitään; kaikkimenee luostariin kuten tavallisesti."
"Minusta näyttää siskon kori olevan täysi."
"Lampaan puolikas vain, muutamia nauriita ja lohen palanen, sellaistakyllä saa koko päivän."
"Mitäs vielä pitäisi!"
"Hyvänen aika, sellaisia makupaloja kuin luostariväelläkin on."
"Sellaisesta minä en välitä!"
"Kyllä minun vain täytyy sanoa, että aina kun Ingeborgini tuleesieltä, on hänellä niin paljon kerrottavaa siitä, mitä niilläsiunatuilla sisarilla on pöydässään, ja kun kerran on varaa, mikseilaittaisi yhtä mainiota itselleen."
"Mutta kun nyt kaikki menee sinne?"
"Niin, sanos muuta. Voiko sisko ajatella, että tänään, paukkuvassatalvipakkasessa, tuli puutarhuri kulettaen vihanneksia, yhtä tuoreitakuin oltaisiin keskellä kesää."
"Eikö se ole Jumalan pilkkaamista?"
"Mitäs muuta sitten!"
"Miehelläni on ollut työtä luostarista. Kunnianarvoisat veljet olivatsangen tyytyväiset siihen, ja niin kutsuttiin hänet eräänä päivänäsyömään päivällistä."
"No, sisko!" Raatimiehen emäntä teki samoja eleitä kuin kissailmaistessaan tyytyväisyyttään.
"Kyllä se oli ollut mainiota!"
"Hienoa tietysti?"
"Kaikkea muuta!"
"Mitä nyt?"
"Mitä heillä oli ruokana? kysyin minä, kun hän tuli kotiin. Hänärähti vihaisesti: Kärvennettyä lampaanlapaa ja hapankaljaasaadakseni ei minun tarvitse mennä luostariin!"
"Eikä saada kotonakaan!"
"Niin juuri minäkin sanoin, mutta siihen ei hän vastannut mitään,niin hän oli poissa suunniltaan."
"No, mutta eikö sitten ollut muuta mitään?"
"