E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Historiallis-romanttinen kuvaus
Kirj.
CARL BLINK [Louise Stjernström]
Suomennos
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1913.
1. Korea alku. 2. Kuningas Eerik. 3. Prinsessat. 4. Yrjö Pietarinpoika. 5. Juhana herttua. 6. Sinunko vai minun? 7. Ensimäinen yhteentörmäys. 8. Kuningatarta etsitään. 9. Maunu herttua.10. Etsimistä jatkuu.11. Sotaa ja vainoa.12. Taistelija toisella alalla.13. Muistorikas kohtaus.14. Mielenhäiriö alkaa.15. Kun hullut raivoavat vapaasti.16. Viimeinen yritys.17. Mitä vähäpätöinen voi.18. Sovinto.19. Sotaa ja juonia.20. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän itse siihen lankeaa.
1.
Ei koskaan ollut elämä ja liike ollut Upsalassa suurempi kuin28:ntena kesäkuuta 1561. Koko edellisen yön oli suuria ihmisjoukkojaajaen, ratsastaen ja käyden kulkenut kaupungin läpi ja asettunutmajailemaan jumala ties mihin. Kimpsuineen kampsuineen he vainkatosivat pieniin, vähäpätöisiin taloihin, joilla näytti olevanerinomainen kyky ottamaan suojiinsa kuinka monta hyvänsä. Näidenjälkeen tuli toisia joukkoja, miehiä, vaimoja ja lapsia, jotkavuorostaan hävisivät samoihin tai muihin paikkoihin.
Suurempiin taloihin tuli arvokkaampia vieraita hevosineen,palvelijoineen, ja niissä tuli sekamelska ja tungos vielä pahemmaksi,sillä kaikkialla näytti tulleen säännöksi, että jokaisen, joka etsikattoa päällensä, piti saaman sen. Ne, jotka tahtoivat nukkua, voivatsen tehdä nojautuen toisiinsa; mitään kaatumisen vaaraa ei ollut,siihen ei ollut tilaa.
Ne onnelliset, joilla oli ajoneuvot, jäivät niihin; niissä syötiinmukana tuoduista eväskonteista ja niissä pukeuduttiin lähestyviäjuhlamenoja varten.
Mutta kaikkialta kaduilta ja pihoista, asuinhuoneista ja talleistasekä vartavasten pystytetyistä teltoista kuului rupatusta ja naurua,kysymyksiä ja vastauksia, hevosten hirnuntaa, aasien kiljuntaa,koirien vinkumista, voitelemattomien pyörien kitinää, porttienja ovien pauketta sekä sen ohessa kirouksia Saksan, Hollannin,Itägöötanmaan, Smålannin, Tanskan ja Tukholman kielillä ja murteilla;olipa puolalaisia ja ranskalaisiakin sanoja joukossa, niin ettäotappa tuosta kaikesta selvää.
Silloin pamahti muutama kumea laukaus.
Tuli hetkiseksi hiljaisuus, sitten huudettiin kuin yhdestä suusta:"Nyt ne tulevat!" ja porteista sekä sivukaduilta tulvaili suuriaihmisjoukkoja; siinä tungettiin ja tyrkittiin, huudettiin jaitkettiin, mutta eteenpäin piti jokaisen pääsemän, vaikka henki olisiollut kysymyksessä.
Uteliasten joukossa oli nuori huovi vaimoineen; kumpikin taluttilasta kädestä, ja he pyrkivät kaikin voimin eteenpäin.
"Minä pelkään, että he likistävät kuoliaaksi tyttöriepuni", sanoivaimo hengästyksissään, "kun tunkeilevat niin kauheasti."
"Pidetään häntä välissämme, muuten hänet tallataan", vastasi mies.
Vaimo teki niinkuin neuvottiin, ja 13-vuotias kuolonkalpea tyttönojasi päätänsä häneen.
"Miten on laitasi, Kaarina?"
"Minä tahdon kotiin", nyyhkytti tyttö.
"Etkö tahdo nähdä kuninkaan kruunausta niinkuin kaikki muutkin?"sanoi isä.
"Olisi ollut yhtä hyvä, jos olisimme kuulleet puhuttavan siitä",virkkoi äiti.
"Enkö ole sanonut kuninkaan kirjeessään il