E-text prepared by Tapio Riikonen
Kertomus Unkarin tasangolta
Kirj.
Suomennos ["Sárga rózsa"] Niilo E. Wainio
Otava, Helsinki, 1911.
Mauri Jókai eli Jókai Mór (s. 1825, k. 1904) on Petöfin rinnallaUnkarin suosituin kirjailija ja samalla etevin ja tuotteliain. Hänenkynästään on lähtenyt kaksikymmentäviisi laajempaa romaania, seitsemännäytelmää ja enemmän kuin kolmesataa novellia. Hämmästyttävänkirjailijatoimintansa ohella hän, ollen mainio puhuja, onvaltiopäivämiehenä ottanut huomattavalla tavalla osaa valtiolliseenkinelämään.
Jókain teosten suuri ansio on, että ne ovat todella unkarilaisia.Useimpien romaaniensa ja novelliensa aiheet hän on ottanut Unkarinyhteiskunnallisesta elämästä tai historiasta, ja jo senkin tähden niitätulevaisuudessakin aina luetaan Unkarissa. Muita ansioita ovat hänenverrattoman rikas mielikuvituksensa, jossa suhteessa häntä ei voitakukaan unkarilainen kirjailija, sekä hänen kertomatapansataiteellisuus. Niin keveästi, niin monin kääntein, sukkeluuksin, sillähuumorilla ja lumoavalla tunnelmallisuudella kuin hän ei kukaan muuosaa kertoa. Tässä kohden maailmankirjallisuudessakin harva kertojapystyy kilpailemaan hänen kanssaan.
Hänen toimintansa suurisuuntaisuus on verraton Unkarinkirjallisuudessa. Hänen kuvitusvoimansa on ehtymätön; hänenmyöhäisemmissäkin, vanhoilla päivillään kirjoittamissaan romaaneissa onhyvin eteviä, kuten esim. "Keltaruusu" (Sárga rózsa, 1893) ja "YrjöMunkki" (Fráter György, 1893), hänen ehkä paras historiallinenromaaninsa.
Jókai on ulkomaillakin hyvin tunnettu. Saksaksi ovat kaikki hänenteoksensa käännetyt, ja monta hänen romaaneistaan on sitäpaitsiilmestynyt englannin, ranskan, italian, suomen (esim. "Unkarilainennábob", "Zoltán Kárpáthy", "Uusi tilanhaltija"), puolan, tshekin,venäjän, slovakin, kroatian, serbian, ruotsin, tanskan, hollannin,rumenian, kreikan ja turkin kielellä. Hän on yksi niitä, jotkatuottavat ulkomailla enimmin kunniaa Unkarin kansalle.
Siihen aikaan ei vielä rautatie viiltänyt Hortobágyin seutua; ei ollutrautatietä koko Unkarin Alamaalla. Eikä Hortobágyin jokeakaan oltuperattu; vanhanaikainen vesimylly hauskasti käydä huristeli pienessäjoessa, ja ruoikossa kelpasi saukon elää.
Aamulla varhain päivän sarastaessa nuori ratsumies nelistää pitkinZámin tasankoa eli pustaa, joka on tuolla puolen Hortobágyin jokea, josnäet ottaa Debreczenin kaupungin maailman keskipisteeksi. Mistä miestulee? Minne on matka? Sitä ei voi tietää. Pustalla ei ole tietä eikäpolkua; rattaiden ja hevosten jäljet pian umpeen peittää kasvava ruoho.Silmänkantamiin ei näy muuta kuin ruohoa; ei puuta, ei edes kaivonvipuatai paimenmajaa ole häiritsemässä tämän viheriän erämaan yksitoikkoistamajesteetillisuutta. Hevonen juoksee vaistoansa noudattaen. Ratsastajanäyttää nukkuvan, koska pää nyökkyy hervottomasti, ja vartalokinheilahtelee satulassa, mutta kuitenkin mies selässä pysyy, niin kauankuin jalustimet eivät petä.
Hän mahtaa olla karjapaimen, koska paidan hihansuut ovat rannettamyöten: avonaiset hihat näet olisivat haitalliset sarvikarjaapaimentaessa. Liivi on sininen, housut mustat, samoin päällysviittakin,joka on silkkilanka-kukkasilla koristeltu; edestä suurella solkiha'allakiinnitettynä riippuu se levällään hartioilla. Vasemmassa kädessähöllälle päästetyt ohjat, oikean käden ranteelle kierrettynäratsupiiska, satulannupissa pitkä, lyijypäinen