E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Parisin tapoja
Kirj.
Alkuteoksen kolmannesta viidettä painoksesta suomentanut
M. Wuori
Ranskan Akatemian palkitsema teos.
Pietarissa.
Anton Lindeberg'in kustannuksella.
Tampereella,Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa,1885.
Esipuhe
Ensimmäinen kirja:
I. Häät Vefour'in luona
II. Pikku Chèben historia. — Kolme perhekuntaa yksillä portailla.
III. Pikku Chèben historia. — Väärät helmet.
IV. Pikku Chèben historia. — Savignyn kiiltomadot.
V. Kuinka pikku Chèben historia loppui.
Toinen kirja:
I. Vaimoni vastaanottopäivä.
II. Oikea ja väärä helmi.
III. Blondelkadun olutmyymälä.
IV. Savignyssa.
V. Sigmund Planus vapisee kassansa tähden.
VI. Tili.
VII. Kirje.
Kolmas kirja:
I. Tuomari.
II. Selitys.
III. Pikku neiti Sisi rukka.
IV. Odotussali.
V. Sanomissa.
VI. Hän lupasi olla sitä enää tekemättä.
Neljäs kirja:
I. Tarina pienestä sini-miehestä.
II. Havaintoja.
III. Maksupäivä!…
IV. Fromont'in huoneen uusi kauppapalvelija.
V. Café chantant.
VI. Sidonien kosto.
Tämä teos, joka herätti Parisissa suurta ja ansaittua huomiota,on kieltämättä uuden ranskalaisen kaunokirjallisuuden paraimpiatuotteita. Kaikki Ranskan etevimmät sanomalehdet tervehtivät sitäyleisellä suosiolla ja vähässä ajassa on sitä ilmestynyt kymmeniäpainoksia.
Vielä tärkeämpi huomio tuli tämän kirjan osaksi sen kautta,että Ranskan akademia kokouksessaan 10 p, Kesäkuuta v. 1875yksimielisesti päätti antaa sen tekijälle palkinnon, määrätynparhaimmasta vuoden kuluessa ilmestyneestä teoksesta, joka kuvaaParisin tapoja. Tämän palkinnon, joka silloin ensi kerran annettiin,sai hra Alphonse Daudet romaanistaan nimellä "Fromont jeune et Risleraîné."
Tämä romaani oivallisine luonteenkuvauksineen on varmaan meilläkinvoittava yleisön suosion.
Suomentaja.
Häät Vefour'in luona.
— Rouva Chèbe!
— Poikani…
— Minä olen tyytyväinen…
Varmaankin kahdennen kymmenennen kerran sinä päivänä sanoi kelpoRisler olevansa tyytyväinen, ja aina yhtä heltyneen ja rauhaisannäköisenä, aina samalla harvalla, kumealla ja matalalla äänellä,äänellä, joka ahdistaa mieltä, eikä tohdi puhua liian kovaa pelostapuhkeavansa yht'äkkiä kyyneleisin.
Ei millään muotoa olisi Risler tahtonut silloin itkeä, — sopiiko,näette, se sulhaselle keskellä hääateriaa? — Yhtä kaikki häntäitketti kovin. Onnensa tukehdutti häntä, kuristi hänen kulkkuaan,esti sanojen tulemasta esiin. Kaikki, mitä hän voi tehdä,oli kuiskata aika ajoin hiukan värisevin huulin: "Minä olentyytyväinen… Minä olen tyytyväinen."
Siihen hänellä oli syytä todellakin.
Aamusta saakka luuli miesparka olevansa ihanan unen vallassa, jostapelkää äkkiä havahtuvansa, häikäistynein silmin; mutta hänenpäunestaan ei näkynyt koskaan tulevan loppua. Se