Produced by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen
Kirj.
Frances Hodgson Burnett
Suom. Helmi Setälä
Alkuperäinen nimi: Little Lord Fauntleroy
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1908.
Odottamaton tapaus
Cedrikin ystävät
Lähtö
Englannissa
Linnassa
Kreivi ja pojanpoika
Kirkossa
Ratsastusharjoitus
Köyhien mökit
Hälyttävä uutinen
Levottomuutta Amerikassa
Kilpakumppanit
Dick tulee apuun
Selvitys
Kahdeksas syntymäpäivä
Odottamaton tapaus
Cedrik ei itse tietänyt siitä mitään. Sitä ei ollut kerrottu hänellemilloinkaan. Hän tiesi, että hänen isänsä oli ollut englantilainen,sillä hänen äitinsä oli sanonut niin. Isä oli kuollut hänen ollessaanvielä niin pieni, ettei poika voinut muistaa hänestä paljon muutakuin että hän oli kookas, että hänellä oli siniset silmät ja pitkätviikset sekä ettei mikään ollut hauskempaa kuin ratsastaa ympärihuonetta istuen isän olkapäillä. Isänsä kuoltua Cedrik huomasiparhaaksi olla puhumatta hänestä äidille. Isän sairastuttua Cedrikoli lähetetty pois kotoa, ja kun hän palasi takaisin, oli isä johaudassa. Äitikin, joka oli ollut sairaana, oli parantunut vain senverran, että jaksoi istua tuolilla ikkunan ääressä. Hän istui siinäsurupuku yllään, kalpeana ja laihana, hymykuopat olivat kadonneethänen poskistaan, ja hänen suurissa silmissään oli surumielinen ilme.
"Lemmikkini", Cedrik sanoi (siksi isä oli äitiä aina sanonut jahäneltä poika oli oppinut sen), "onko isä terveempi?"
Cedrik tunsi, että äidin kädet rupesivat vapisemaan, ja hän painoikiharaisen päänsä äitinsä kasvoihin. Äidin silmissä oli ilme, jokaoli saada hänet itkemään.
"Lemmikkini", Cedrik sanoi, "onko hän terve?"
Seuraten pienen, hellän sydämensä ääntä poika kietoi käsivartensaäidin kaulaan ja suuteli häntä yhä uudelleen painaen pehmeän poskensahänen kasvoihinsa. Äiti laski päänsä pojan olkapäätä vasten ja itkikatkerasti, pusertaen häntä rintaansa ikään kuin ei olisi koskaantahtonut päästää häntä irti.
"Niin, hänen on hyvä olla", äiti nyyhkytti, "hänen on oikein hyväolla, mutta meillä — meillä ei nyt enää ole ketään muuta kuintoisemme."
Vaikka Cedrik olikin pieni, hän kuitenkin ymmärsi, ettei hänenkaunis nuori isänsä enää milloinkaan palaa takaisin. Hän oli kuullutpuhuttavan ihmisistä, jotka olivat kuolleet vaikkei hän täysinkäsittänytkään, mistä kaikki tämä suru johtui. Hän huomasi parhaaksiolla puhumatta isästä, sillä äiti rupesi silloin aina itkemäänja hän huomasi myös, ettei äidin ollut hyvä istua liikkumatta jatuijottaa ääneti takkavalkeaan tai ikkunasta ulos. Heillä ei ollutpaljon tuttavia, ja he viettivät hiljaista elämää. Mutta Cedrikinmielestä heidän elämänsä ei tuntunut yksinäiseltä ennen kuin häntuli vanhemmaksi ja sai tietää, miksi heillä ei milloinkaan käynytvieraita. Hänelle kerrottiin, että hänen äitinsä oli ollut orpo,aivan yksin maailmassa, mennessään naimisiin hänen isänsä kanssa.Hän oli hyvin kaunis ja oli ollut seuranaisena erään rikkaanvanhan rouvan luona, joka ei kohdellut häntä hyvin. Eräänä päivänäkapteeni Cedrik Errol, joka tuli taloon vieraisille, näki hänenkiiruhtavan ylös portaita itkusilmin. Hän näytti niin herttaiselta,viattomalta ja surulliselta, ettei kapteeni voinut häntä unohtaa.Monien vaikeuksien jälkeen he oppivat tuntemaan toisensa. He menivätnaim