Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Pohjoisfriisiläinen tarina
Kirj.
Suom. Ester Peltonen
Suurten kertojain teoksia XIII.
WSOY, Porvoo, 1903.
Hans Theodor Woldsen Storm syntyi syyskuun 14 p:nä 1817 Husuminpienessä kauppakaupungissa Slesvig-Holsteinin länsirannalla. Isänsä,Kasimir nimeltään, oli lähtöisin rahvaasta, myllärin poika, käynytlyseon sekä opiskellut yliopistossa ja oli sittemmin mennyt naimisiinerään husumilaisen patriisitytön Lucie Woldsenin kanssa. Ammatiltaanhän oli asianajaja ja sellaisena kuului pikku rantakaupunginvallassäätyyn. Vanhoillista väkeä ne ovat senaattorit ja kauppaherratja pormestarit ja muut säätyläiset tämmöisissä Pohjois-Saksanpikkukaupungeissa. Aivan kuin ruhtinassuvuilla on heilläkinhistoriansa, joka usein ulottuu moneen sukupolveen taaksepäin jasäilyttää muistot esi-isistä kallisarvoisena aarteena vastaisillejälkeläisille. Mutta toisakseen monenlaatuiset harrastuksetliittävät tämän ylimystön varakkaisiin amattilaispiireihin,joista ylimystö vuorostaan saa terveellisiä aineksia. Joskaupunki sitäpaitsi, kuten esim. Husum, on meren rannalla, on sealttiimpana uusille kosketuksille kuin Saksan sydämessä sijaitsevatmaanviljelyskaupungit: ei enää olla niin erillään suurestamaailmasta: kaukaisista maista pohattain laivat tuovat uutta jaintressanttia yllin kyllin, moni henkinen nautinto ja pyrintö saaalituista virikettä ja yleisen varallisuuden vallitessa kehkeytyysangen vilkas elämä. Täällä on oma viehätyksensä luonnollakin, tuollasalaperäisellä "marskilla", merenjättömaalla erikoisine ilmakehineen,joka tosin turistiin vaikuttaa yksitoikkoisesti ja alakuloisesti,mutta johon ehdottomasti viehättyy paikkakunnalle asukkaaksiasettunut vieraskin; ei hän sitä enää heitä eikä se häntä enää päästä.
Näissä oloissa kasvoi Theodor Storm ja oppi rakastamaan ympäristöään.Hän sai oivallisen kasvatuksen. Sittemmin hän, niinkuin isänsäkin,antautui lakimiehen uralle asettuen kotikaupunkiinsa asianajajaksi.Virkansa ei painanut hänen mieltänsä kovin raskaasti. Hänelle,joka jo poikana oli noussut runoratsun selkään, oli pääasianasaada tutustua ihmisiin ja maailmaan. V. 1847 hän perusti omanonnekkaan kodin kauniin ja viisaan Konstance Esmarchin kanssa.Mutta jo 3 vuotta myöhemmin kohtasi tätä kotia kova kolahdus:tanskalais-holsteinilaisen sodan päätyttyä, jolloin Slesvig joutuiTanskan vallan alaiseksi, menetti Storm virkansa. Hän läksi poisHusumista ja löysi 1853 turvapaikan Potsdamissa. Viihtyä hän eitosin voinut mesissä suurkaupungin oloissa. Mutta ne herätykset,jotka hän runoilijana sai tämän kolmivuotisen, usein matkoillakeskeytetyn oleskelunsa kuluessa, vaikuttivat ratkaisevasti hänenolentoonsa. Sitä todistavat lähinnä seuraavien vuosien runotuotteet,jotka osottavat kadehdittavaa kehitystä vaatimattomista alkeistavarmaan taiteellisuuten asti. Huolista vapaan elämän ja omansisäisen rauhan vuoksi tämä kehitys saattoi tapahtua häiriytymättä.Ainoa surun sävel, joka silloin tällöin värähtää kuuluville hänensenaikuisissa luomissaan, on kaiho tuonne pohjoiseen maahansa,ikävä ruskeanpunertavia kankaita, aaveellisia rämeitä, merenraivoisaa kohinaa ja aaltojen huuhtomia rantatokeita. Vihdoinkun Slesvig-Holstein oli yhdistetty Preussiin (1864) pääsi Stormpalaamaan Husumiin. Ilo yhtäältä, suru toisaalta. Rakastettupuolisonsa vaipui hautaan vuosi tämän jälkeen. Sekavat valtiollisetolot, jotka Preussiin yhdistämisen jälkeen vallitsivat Storminkotimaassa, vaativat tiukemmin kuin koskaan ennen häneltä työtä jatointa, mikä auttoi häntä kanta