Produced by Tapio Riikonen
Näytelmä neljässä tapauksessa
Kirj.
Björnstjerne Björnson
Suomentanut J. Enlund
G. W. Edlund, Helsinki, 1880.
PIISPA.
CORNELIA, hänen sisarensa.
HAGBART, hänen veljensä poika.
ISOÄITI.
ROUVA FALK.
OGOOT, hänen sisarensa tytär.
KENRAALI ROSEN.
ASESSORI RÖST.
ROUVA RÖST.
PEDERSEN, rouva Falkin talonhoitaja.
HANNUS.
ERÄS TYTTÖ.
Suuri huone, jonka peräovet ovat avoimina. Vasemmalla puolella pöytä;vanhan-aikaiset huonokalut; oikealla puolella pulpetti, jonka vieressärouva Falk seisoo.
Ensimäinen kohtaus.
ROUVA FALK (sonnustetussa ratsaspuvussa).
Asia on hukassa.
PEDERSEN.
Mutta, rouva —
ROUVA FALK.Hukassa joka hiukka. En minä myy hoki palaneita tiiliä. Paljonko tämätekee? Kaksi täyttä uunillista, se on 24,000 tiiltä. Nykyisen hinnanmukaan 576 kruunua. Mikä teitä vaivaa, mies? Tahdotteko, että erotanteidät?
PEDERSEN.
Rouva, tämä on ensi kerta —
ROUVA FALK.Ei, eipä olekaan, — niin, on muka kyllä ensi kerta, kun tiilet ovathoki poltetut, mutta laskunne ovat useasti olleet virheelliset, niinettä olette saanut minut lähettämään väärän fakturan. — Mikä teitävaivaakaan?
PEDERSEN.
Rouva, hyvä rouva!
HANNUS (tulee).
Hevonen on valmis, rouva, — ja kenraali tulee pitkin lehtokujaa.
ROUVA FALK.
Hyvä. — (Hannus menee.) — Oletteko ruvennut ryyppäämään, Pedersen?
PEDERSEN.
En, rouva.
ROUVA FALK.Ei olisikaan se teidän tapaanne. Mutta mikä siis teidän on? Tenäytättekin aivan muuttuneelta. — Pedersen! Nyt minä tiedän sen! Minänäin teidän eilen tulevan toiselta puolen jokea — metsätalosta.Oletteko rakastunut?
PEDERSEN (kääntyy peräänpäin).
ROUVA FALK.Vai niin. Eikä hyvällä onnella? (Menee ja laskee kätensä hänenolallensa ja seisoo poispäin kääntyneenä niinkuin hänkin.) Onko hänantanut lupauksensa teille?
PEDERSEN.
On.
ROUVA FALK.Mutta eihän se ole mikään hyvä tyttö! Hän ei ole teille uskollinen.(Kumartuu alemmaksi hänen kasvojansa kohden.) Ja kuitenkin rakastattehäntä? (Poistuu hänestä.) Olette siis heikko mies, Pedersen. Sitä onmeidän mahdoton kauemmin rakastaa, joka on meidät pettänyt. (Paneetoisen ratsashansikkaan käteensä.) Siitä voi hirveästi kärsiä jonkunajan; mutta rakastaa —! ei!
PEDERSEN (poispäin kääntyneenä).
Kyllä sen on helppo sanoa, joka ei ole koettanut.
ROUVA FALK.
Koettanut?… Sitä ette tiedä. — Tulkaa luokseni illalla kello 7.
PEDERSEN.
Kyllä, hyvä rouva.
ROUVA FALK.
Niin keskustelen kanssanne. Menemme tuokioksi ulos kävelemään.
PEDERSEN.
Kiitoksia, rouva.
ROUVA FALK.Luulen taitavani auttaa teitä tästä, Pedersen. Ja kun noin on laita, —älkää enää ajatelko tiiliä, eikä sitä, mitä teille sanoin. Suokaaanteeksi!
(Kurottaa kättään hänelle.)
PEDERSEN.
Hyvä rouva! (tarttuu siihen.)