E-text prepared by Tapio Riikonen
Seikkailuja kaukaisessa Lännessä
Kirj.
Suomentanut
E. Piirinen
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja1918.
I. Kohtaus kaukaisessa Lännessä.
II. Metsässä.
III. Maja.
IV. Yleisiä selityksiä.
V. Tuttavallinen keskustelu.
VI. Matka.
VII. Kahakka.
VIII. Kylä.
IX. Doña Hermosa.
X. Hertta ässä.
XI. Rancho.
XII. Punanahat.
XIII. Yöllinen kohtaus.
XIV. Don Estevan Diaz.
XV. Don Gusman de Ribeyra.
XVI. Karavaanimajala pampaksella.
XVII. Punaista lemmenleikkiä.
XVIII. Petos.
XIX. Kertomuksen loppu.
Kalifornian ja Fragervirran rikkaiden seutujen löydön jälkeen joutuiPohjois-Amerikka sellaisen toimeliaan uudistuksen valtaan ja sivistysedistyi sellaisin jättiläisaskelin, ettei runoilijoille jahaaveksijoille, jotka rakastavat luonnon suuremmoista näytelmää, jäänytenää muuta kuin yksi ainoa, tämän kertomuksen aikana vielä melkeintuntematon alue, missä he voivat nauttia salaperäisten amerikkalaistenruohoaavikoiden majesteetillisesta ja suuremmoisesta näytelmästä.
Ainoastaan siellä avautuivat heille silmiä huikaisevat, tavattomansuuret ruoho- ja hiekkameret, jotka liikuttavine vastakohtineen,valtavine sopusointuineen ulottuivat loppumattomiin luojankaikkivaltiaan katseen alla.
Tämä alue, jonka metsissä uudisasukkaan ahkera kuokka ei vielä ollutkaikunut, oli Far West, s.o. Kaukainen Länsi.
Siellä intiaanit vielä olivat itsevaltiaita, kiitäen mustangiensa[aavikkohevonen], jotka olivat yhtä voittamattomia kuin hekin, selässäympäri noita aavoja erämaita, joiden kaikki salaisuudet he tunsivat,ajaen puhveleita ja villejä hevosia, ja käyden sotaa keskenään taiparhaansa mukaan vainoten valkoisia metsästäjiä ja riistanpyytäjiä,jotka olivat kyllin huimapäisiä uskaltaakseen tähän punanahkojenviimeiseen, pelättävään olinpaikkaan.
Heinäkuun 27 päivänä 1858, kolmisen tuntia ennen auringonlaskua, muuanratsastaja näkyi komean mustangin selässä huolettomasti ratsastavanpitkin Rio Vermejon rantaa. Rio Vermejo on Rio Grande del Nortenlisäjoki, laskien siihen, virrattuaan 280-320 kilometriä halki erämaan.
Ratsastaja, joka oli puettuna meksikolaisten metsästäjientavanmukaiseen nahkapukuun, saattoi olla korkeintaan kolmenkymmenenikäinen mies; kasvultaan hän oli pitkä ja hoikka, hänen ryhtinsä olioivallinen ja liikkeensä miellyttävät. Kasvojen muoto oli uljas japäättävä ja niiden rohkeat piirteet, joista kajasti suoruus ja hyvyys,herättivät heti ensi silmäyksellä kunnioitusta ja myötätuntoa. Sinisetsilmät, jotka olivat lempeät ja salaperäiset kuin naisen, vaaleathiukset, jotka tuuheina kiharoina aaltoilivat laamavillaisen hatunreunojen alla ja vallattomasti valuivat olkapäille, himmeän vaalea iho,joka jyrkästi poikkesi meksikolaisille ominaisesta olivinvärisestä,vähän pronssinkarvaisesta ihosta, kaikki nämä osoittivat, ettei hänollut syntynyt espanjalaisen Amerikan lämpimän taivaan alla.
Tämän näköjään niin rauhallisen ja vaarattoman miehen jonkunverrannaisellisen ulkoasun alla piili jalopeuran rohkeus, jota ei mikäänvoinut lannistaa, eipä edes hämmästyttää. Tuo hieno, milteiläpikuultava iho hänen valkeissa käsissään, ruusunvärisine kynsineen,oli teräksist