Kirj.
J. S. Fletcher
Englanninkielestä suomentanut
Aino Tuomikoski
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Oy,1924.
I. Sievä panttilainaajatar
II. Rouva Goldmarkin ruokala
III. Kuollut mies
IV. Platinanappi
V. Kaksi kirjettä
VI. Espanjalainen käsikirjoitus
VII. Parlamentin jäsen
VIII. Tutkinto
IX. Kenen ne sormukset olivat?
X. Melky tulee väliin
XI. Takaovi
XII. Peeblesiläinen ystävä
XIII. Avunpyyntö
XIV. Yksityinen laboratorio
XV. Neuvottelu
XVI. Salapoliisi tulee käymään
XVII. Mihin lamppujen valo osui
XVIII. Herra Stuyvesant Guyler
XIX. Purdie pysyy lujana
XX. Parslettin juttu
XXI. Miten kuollut?
XXII. Herra Killick muistelee
XXIII. Herra Killickin mielipide
XXIV. Kellanpunainen timantti
XXV. Vainajan omaisuus
XXVI. Rotta
XXVII. Tyhjä talo
XXVIII. Viidensadan punnan seteli
XXIX. Herra Mori Yada
XXX. Ruumishuone
XXXI. Mirandoletin mielipide
XXXII. Kello yksi yöllä
XXXIII. Salaista työskentelyä
XXXIV. Ymmällä
XXXV. Yada asettuu johtoon
XXXVI. Pilmanseyn teehuoneet
XXXVII. Chang Li
XXXVIII. Juutalainen ja japanilainen
XXXIX. Timanttinen kaulakoriste
Paddingtonin väkirikkaan piirin eteläkolkassa, suunnikkaassa, jotarajoittavat etelässä Oxfordin ja Cambridgen pengermät, pohjoisessaPraed-katu, idässä Edgware-tie ja lännessä Spring-katu, on joukkopikku katuja, joiden likaisenharmaa ja synkkä ulkonäkö on jyrkkänävastakohtana aivan lähellä olevain Sussex-aukion ja Lancaster-portinvaateliaalle ja rakennustaiteelliselle komeudelle. Näillä kaduillatarkastelija huomaa aina ne masentavan köyhyyden todisteet, jotka ovatsilmäänpistävämmät Lontoossa kuin missään muussa Englannin kaupungissa.
Talot ovat aivan sen näköisiä kuin ei niissä koskaan kuuluisinaurua. Missä akkunavarjostimet eivät ole rikkinäiset, siellä neovat likaiset. Ihmiset, jotka tulevat esiin asunnoistaan, ovathuolestuneen ja alakuloisen näköiset. Niiden katujen varsilla ei juurisijaitse muunlaisia liikkeitä kuin kehnoja ruokamyymälöitä; katujenkulmauksissa olevilta kapakoilta puuttuu vetovoima ja itseluottamuskokonaan. Kuka tahansa joutuukin näille kaduille, huomaa niiden kurjanviheliäisyyden ilmaisevan itsensä. Hän pakenee sieltä alakuloisenaaprikoiden itsekseen keitä ihmisiä asuu noissa harmaissa ja elottomissahökkeleissä, mitä he tekevät, mitä he ajattelevat ja millaiselta elämäheistä tuntuu. Yksinpä varpusetkin, jotka tappelevat räystäskouruissapois heitetyistä sisälmyksistä, ovat hiljaisempia kuin Lontoon varpusetylimalkaan. Mitä portailla istuskeleviin lapsiin tulee, ovat he sennäköisiä kuin olisivat vieressä olevain Kensingtonin puutarhainpuiden kukat ja auringonpaiste niin kaukana kuin Gobin erämaa. Tässäkaupunginosassa eletään suorastaan aivan kuin seisovassa umpivedessä,jota ei mikään eikä kukaan voi saada liikkumaan.
Eräänä marraskuun iltapäivänä seisoi nuori mies katsellenullakkohuoneen ikkunasta ulos eräässä vähän kunnollisemman näköisessätalossa, joka sijaitsi jonkin verran toisia katuja paremman kadunvarrella. Kello oli silloin viisi, ja alkoi tulla pimeä. Pitkin päivääoli hiljainen, hellittämätön sade painanut noen alas