E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
GYP [Sibylle de Riquetti de Mirabeau]
Ranskankielestä suomentanut
Elsa Soini
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1919.
— Upseerinrouva!… Onpa sekin ammatti!… Yhtä mielelläni rupeaisinopettajattareksi!…
Markiisitar de Bray kohautti olkapäitään:
— Kunhan vain saat tietää, kenestä on kysymys…
— Olkoon vaikka herra de Trénestä, jota pidetään niin erinomaisena,minä vaan en huolisi hänestä, joten…
— Etkö sinä muka huolisi hänestä?… Todellako?… Sinun ei käykuitenkaan, oleminen turhantarkka, sillä…
— "… sillä sinun isäsi ei ole jättänyt jälkeensä muuta kuin velkoja,etkä sinä omista penniäkään…" Oi! tunnen tuon virren!… Sinä oletveisannut sitä minulle niin usein, etten ensi hädässä sitä unohda, olevarma siitä!…
— No niin, siis!…
— Siis!… Vaikka en omistaisi penniäkään… en kuitenkaan menisinaimisiin vasten tahtoani…
— Semminkin — sanoi herra de Bray arasti — kun sinä, joskaan et olerikas, kuitenkin saat hyvät myötäjäiset.
— Myötäjäiset?… — huudahti lapsi hämmästyneenä — Saanko minäsinulta myötäjäiset?…
Hänen lempeät, vaaleanharmaat silmänsä, jotka hymyilivät ruskeiden,ihmeteltävän pitkien ja tuuheiden silmäripsien lomitse, suuntautuivathellästi isäpuoleen.
Rouva de Bray, jota keskustelu rupesi hermostuttamaan, lisäsi kylmästi:
— On aivan turha ilmoittaa hänelle sellaista, mitä hänen ei tarvitsetietää… ja tehdä hänet vielä vaativaisemmaksi…
— Mitä, olenko minä muka vaativainen?… huusi Coryse suuttuneena.— Missä suhteessa vaativainen?… Kolme kuukautta sitten täytinkuusitoista vuotta… eikä kukaan ole vielä kosinut minua, mikäli minätiedän?…
— Onpahan!… Muuan henkilö kosii sinua nyt… ja sinä annat kieltävänvastauksen tietämättä edes kuka hän on…
— Sen tähden, että minä en tahdo mennä naimisiin upseerin kanssa…En ikinä!… Tunnen nuo täkäläiset upseerinrouvat!… niistä ei olepuutetta näissä neljässä rykmentissä… enkä mistään hinnasta haluaisiolla heidän sijassaan!… Se ei sovi minun luonteelleni… En olekylliksi kohtelias… Tiedän, että jos minun everstilläni olisisellainen vaimo kuin rouva de Bassigny, esimerkiksi… niin minua eivoitaisi millään pakottaa menemään tervehdyskäynnille hänen luokseen,ei millään!…
Ja kääntyen salin perälle kuin etsiäkseen sieltäpäin tukea hän kysyi:
— Enkö olekin oikeassa, Marc-setä?…
Antamatta Marc-sedälle aikaa vastata, rouva de Bray selitti:
— Tämä ei ole setäsi asia… Tahdotko sinä vai etkö kuulla minuahetkisen?…
Ja hän ilmoitti juhlallisella äänellä:
— Henkilö, joka osoittaa sinulle sen kunnian, että pyytää sinuavaimokseen, on Aubièresin herttua.
Markiisitar pysähtyi odottaen tyttärensä ihmettelynhuudahdusta. Corysensirot pikku kasvot ilmaisivatkin ääretöntä kummastusta, ja hänenäitinsä piti sitä ihastuksen puuskana sekä kysyi voitonriemuisin ilmein:
— Entä nyt, mitä sinä nyt sanot?…
— No niin, — vastasi tyttönen purskahtaen nauramaan — sanon vain,että minä olen aivan kuin puusta pudonnut!…
Ja välittämättä äitinsä uhkaavista katseista hän jatkoi rauhallisesti:
— Niin… Hän on vähintään neljä