E-text prepared by Tapio Riikonen
Note: Project Gutenberg has the other volume of this work. Volume I: see https://www.gutenberg.org/ebooks/50728
Löytöjä ja seikkailuja Tibetissä
Kirj.
Helsingissä 1910,
Suomalainen Kustannus-o.y. Kansa.
Wiipurissa 1910,
Wiipurin Uusi Kirjapaino- ja Sanomalehti-Osakeyhtiö.
Toisen osan sisällys:
18. Pyhässä kaupungissa.
19. Oleskeluni Shigatsessa.
20. Raga-tsangpoa pitkin.
21. Erakkomunkkeja.
22. Targo-gangri ja Shuru-tso.
23. Muhamed Isan kuolema.
24. Kiertoteitä Tradumiin ja pikimältään Nepaliin.
25. Brahmaputran lähteillä. Ero.
26. Manasarovar.
27. Sotledshin lähde ja Pyhä vuori.
28. Toiselle matkalle.
29. Maailman katolla.
30. Kolmikymmenpäiväinen myrsky.
31. Buptsang-tsangpo, Sisä-Tibetin isoimpia virtoja.
32. Ilmisaatu!
33. Seitsemännen kerran Transhimalajan yli.
34. Uusi matka "valkean täplän" yli.
35. Transhimalaja.
Kahdeksastoista luku.
Pyhässä kaupungissa.
Parhaissa tamineissani ratsastin aamulla entisten oppaitteni saattamanaylös Tashi-lunpon pääkäytävää kohti, missä Tsaktserkan, Lobsang Tseringja jotkut munkit minua odottelivat. Heidän seurassaan jatkui nyt matkaylempiin seutuihin, synkkien kujasokkeloiden ja ahtaiden, hämärienluostarikäytävien kautta Labrangiin, tashi-laman Vatikaniin, jokavalkeine julkipuolineen, siroine isoine ikkunoineen ja pienine jyhkeinekuisteineen kohoaa korkealle yli tämän temppelikaupungin.
Oppaamme ohjaavat meidät hämäriin, kylmiin kamareihin ja pitkintavattoman jyrkkiä porrasjaksoja. Porras-astuimiin ovat munkkienjalkapohjat jo hivuttaneet syviä kouruja; niiden etureunat on lujitetturautaheloilla; porraskaiteet ovat kiilloittuneet lukemattomissakäsissä. Sitte tulee valoisaa, kun hetkeksi joudumme avoimeensuojamaan, mutta jälleen tunkeudumme porraskäytävien sisukseen. Minuapyydetään odottamaan eräässä kamarissa, jonka lattialle on aseteltupunaisia pieluksia. Ennen pitkää ilmotetaan, että valtioministeri,pieni pyylevä lama, oli valmis vastaanottamaan minut. Hänenvierashuoneensa, eli kai oikeastaan hänen yksityinen munkkikammionsa,oli aivan pienoinen kamari, mutta sen ikkunasta sai ihmeenkauniinnäköalan Shigatsen temppelikaupunkiin ja ympäristön vuoriseutuun.Kamari oli sisustettu oikeaan lamalaiseen tapaan, aistikkaallaloistolla, joka ei tuntunut räikeältä.
Kunnianarvoisa prelaatti istui jalat ristissä punaisilla pieluksillakatetulla, seinään kiinnitetyllä lavitsalla, edessään pieni keltainen,veistoksilla kaunisteltu pöytä, jonka levyyn oli vajotettu silkkiä. Hänkiilsi lihavuuttaan, sisäistä tyytyväisyyttään ja suopeuttaan kuinkardinaali ainakin; kasvot olivat hienopiirteiset, silmät ilmaisivatsuurta älyä. Hän nousi kohteliaasti myhäillen tervehtimään minua,pyytäen minua istuutumaan tuolille pöydän ääreen, jolle tuotiin nuovälttämättömät teevehkeet. Yhtä ehdoton välttämättömyys vaatiivaihtamaan "kadah'eja" ja lahjoja. Minä annoin hänelle kashmirilaisenkaiverrellun tikarin ja hän minulle kullatun jumalankuvan. Tunninverran pakisimme siinä yhtä ja toista, kun pantshen rinpotshe kuuluiolevan mietiskelyyn vaipunut ja jokapäiväisissä rukouksissaan, jotenhäntä ei sopinut häiritä ennen kuin hän itse suvaitsi antaa merkin.
Mutta sekin hetki saapui; muuan lama kuiskasi kardinaalille, että minuaodotettiin.