Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
E.T.A. Hoffmann
Suomentanut Aatto S. [Meister Martin der Küfner und seine Gesellen]
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainon kustantama.1881.
Alkulause
Kuinka Martti herra vanhimmaksi valittiin ja miten hän siitä kiitti
Mitä sitte Martti mestarin kotona tapahtui
Miten Martti mestari piti omaa ammattiansa kaikkia muita korkeampana
Vanhan mummon ennustus
Miten Fredrik ja Reinhold kisällit tutustuivat
Miten Fredrik ja Reinhold tulivat Martti mestarin työhön
Kuinka kolmaskin kisälli tuli Martti mestarin taloon ja mitä
sitte tapahtui
Mitä Martta rouva puhui kisälleistä Roosan kanssa. Konradin ja
Martti mestarin riita
Reinhold lähtee pois Martti mestarilta
Miten Martti mestari ajoi Fredrikin ulos työhuoneestansa
Päätös.
Alkulause.
Varmaan heltyy sinunkin sydämmesi, rakas lukija! ja aavistava suruisuustäyttää mielesi, jos milloin joudut niille paikoille, missämuinaissaksalaisen taiteen ihanat muistomerkit kaunopuheisten kieltentavoin kertovat kultaisen muinaisuuden loistosta, hurskaudesta,ahkeruudesta ja suorasta rehellisyydestä. Olet ihan astuvinasi kuinautioksi jätettyyn asuntoon. — Vielähän on pöydällä auki pyhä kirja,jota perheen isä on lukenut, vielähän riippuu tuossa emännän valmistamakallisarvoinen kirjava vaate ja ovathan kaapit täynnä kaikenlaisiakeinollisuuden arvokkaita tuotteita, nimi- ja syntymäpäivä-lahjoja.Sinä odotat vaan, että joku talonväestä on heti tuleva sinuavilpittömällä vierasvaraisuuden ystävällisyydellä tervehtimään. Muttaturhaan varrot niitä, jotka ajan ikuisesti vierivä virta on kerrantemmannut mukaansa, vaikkapa vielä jättäytyisitkin suloisen unelmanvaltaan, joka luo eteesi vanhat mestarit, nuo taiturit, joiden puhe onniin yksinkertaista ja kuitenkin niin pontevaa, että se tunkeutuuluihisi ja ytimiisi saakka. Ja nyt vasta ymmärrät heidän teostensasyvällisen merkityksen, sillä nyt elät sinä heidän ajassansa ja oletkäsittänyt sen ajan, joka voi luoda mestaria ja mestariteoksia. — Vaanoi! eikö lempeän ihana unikuva, päivän hyörinää säikkyen, pakenekirkkaiden aamupilvien mukana, ja useinkin juuri silloin, kun sitä oletsulkemaisillasi rakastavaa rintaasi vasten, ja sinä jäät, silmät täynnäkuumia kyyneleitä, katselemaan yhä enemmän vaalenevaa haamua? —Ympärillä vallitsevan elämän kolkko pauhu saa sinut sitte äkkiäheräämään kauniista unestasi ja sinulle jää siitä jälelle ainoastaankatkera kaiho, joka suloisella väristyksellä täyttää rintasi.
Tämmöiset tunteet täyttivät, rakas lukija! näiden lehtien kirjoittajanmielen joka kerta, kun hän matkoillaan kävi maailman mainiossaNürnbergin kaupungissa. Milloin viivähti hän ihmettelemään torikaivonkummallista rakennusta tai hautapatsasta P. Sebaldin kummulla, millointaas tarkasteli P. Laurin rukoushuonetta tai astui linnaan jaraatihuoneesen ihailemaan Albrecht Dürerin syväkäsitteisiätaideteoksia, ja antautui kokonaan suloisten unelmien valtaan, jotkahänet siirsivät keskelle tämän vanhan valtakaupungin muinoistakomeutta.
Moni iloinen kuvaus kunnollisesta porvarielämästä sinä aikana, jollointaide ja teollisuus vireinä ja toimeliaina kävivät käsitysten,muodostui, kirkastui ja painui katoamattomasti mieleen. Suothan, rakaslukija! minun asettaa yhden noista kuvista katsottavaksesi. Ehkäpä sesinua miellyttää ja saa sinut vielä hyvillä mielin hymyilemäänkin,ehkäpä olet tunteva Martti mestarin talon