Kirj.
J. S. Fletcher
Englanninkielestä suomentanut
Jussi Tervaskanto
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1925.
I. Sekatavarakauppias
II. Kiinalainen
III. Päivänkoittareni
IV. Liitukaivos
V. Vanha näyttämökuningatar
VI. Kolme outoa miestä
VII. Kymmenentuhannen punnan maksuosoitus
VIII. Ensimmäinen murha
IX. Keskiöinen vieras
X. Quartervayne
XI. Juna lähtee
XII. Toinen murha
XIII. Neiti Hepple puuttuu asiaan
XIV. Kolmas murha
XV. Amerikkalainen matkailija
XVI. "Admiral's Folly"
XVII. Kädet ylös!
XVIII. Kädet esille!
XIX. Neljäs murha
XX. Park Lanen taloudenhoitaja
XXI. Varoitus
XXII. Marengo-huvila
XXIII. Birmalainen rubiini
XXIV. Satuloimisaitaus
XXV. Kiinalainen voittaa
Sekatavarakauppias
Tarpeetonta on kertoa, mistä syystä eräänä kevätaamuna olin päätynytPortsmouthin Clarence-laiturille, sananmukaisesti muutamia pennyjätaskussani; tärkeämpi kertomuksessani on vain se tosiasia, ettäolin siellä noin tukalassa asemassa, ilman ketään, jonka puoleenolisin voinut kääntyä pikaista apua saadakseni, ja kerrassaankäsittämättä, mitä lähinnä olisi tehtävä. Olin antanut pari viimeistäkuparikolikkoani päästäkseni tuolle laiturille — mielessäniepämääräinen ajatus, että sieltä ehkä sattuisin saamaan jotakinkantohommaa, joka tuottaisi shillingin.
Shillingillä voisin lähettää sähkösanoman sille ainoalle tuntemallenimiehelle, joka luultavasti sähköttäisi minulle rahaa — hänoli viimeinen hätävarani, sillä olin jo pantannut kelloni japäällystakkini, ja kun joka hetki odotin muuatta rahalähetystä, jotaei tähän mennessä ollut saapunut, olin ollut haluton kirjeellisestipyytämään sitä, mitä nyt olin niin kiihkeän innokas sähköteitsepyytämään. Joku voisi laivasta tulla laiturille ja antaa shillinginlaukkunsa kantamisesta — minä ottaisin sen hyvin halukkaastitehdäkseni. Mutta tunnin kuluttua olin yhä työtönnä ja mietin jolähteä koettamaan onneani rautatien asemalla; silloin, aivan äkkiä,näyttämölle ilmestyi mies, joka suin päin syöksi minut toimintaan jaseikkailuihin.
Mies oli tulossa pilettitoimiston ikkunan luota, josta sai ostaamatkalippuja Rydeen ja Cowesiin ja Southamptoniin, ja kädessä hänelläoli lippu, vaikka hän tuskin itse siitä oli tietoinen. Tämä kookas,tanakkatekoinen mies, oli puettu siniseen sarssipukuun, jonka päälläoli urheilutakin tapainen päällysnuttu, ja katseli minua kuin mikäkinhyvinvoipa tullimies tai ehkä vedonvälittäjä. Niin ainakin minustatuntui. Mutta olihan mikä oli, tällä hetkellä hänet näytti valtaavanyksi ainoa suuri ajatus. Tehdä jotakin tai päästä jonnekin hirveänkiireesti. Avonaiselle laiturille päästyään hän silmänräpäyksessätarkasti koko ympäristön, vastapäisen, sumuisen rannikon ja itsevedenkin, aivan kuin olisi etsinyt Ryden laivaa, joka juuri paraillaanpuski meitä kohden, ja katseli sitten ensin toisen ja taas toisenolkansa yli aivan kuin olisi joko odottanut tai peljännyt tapaavansajonkun.
Siinä kiireessään tai kenties hermostuneisuudessaan hän nosti lihavattylppäpäiset sormensa poskelleen ja huomasi silloin pitelevänsäkädessään matkalippua. Olen aivan varma, että hän siihen hetkeen astioli peräti unohtanut sen ostaneensa. Mutta nyt hän sen pisti sukkelaanliivintaskuunsa ja löysi sill