Produced by Tuula Temonen and Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Suomennos
Helsingissä,Kustannus Oy Minerva,1923.
I. Miljoonamies ja hovimestari.
II. Kuinka Mr Racksole sai päivällisensä.
III. Kello kolme aamulla.
IV. Ruhtinaan tulo.
V. Mitä Reginald Dimmockille tapahtui.
VI. Kultasalissa.
VII. Nella ja ruhtinas.
VIII. Paroonittaren saapuminen ja lähtö.
IX. Kaksi naista ja revolveri.
X. Merelle.
XI. Hovipanttilainaaja.
XII. Rocco ja huone N:o 111.
XIII. Loistokerroksen makuukammiossa.
XIV. Rocco vastaa muutamiin kysymyksiin.
XV. Seikkailun loppu purjealuksessa.
XVI. Punahattuinen nainen.
XVII. Eugen-herttua pääsee vapaaksi.
XVIII. Yöllä.
XIX. Ruhtinaallisia vieraita loistohotelli Babylonissa.
XX. Mr Sampson Levi sanoo jäähyväiset Eugen-herttualle.
XXI. Felix Babylonin paluu.
XXII. Grand Babylonin viinikellarissa.
XXIII. Lisää tapahtuma kellarissa.
XXIV. Viinipullo.
XXV. Höyrypursi.
XXVI. Öinen takaa-ajo ja katupoika.
XXVII. Tom Jacksonin tunnustus.
XXVIII. Vielä kerran loistokerroksen makuukammio.
XXIX. Theodore Racksole kutsutaan avuksi.
XXX. Loppu.
— Mitä saan tarjota?
Jules, Grand Babylonin kaikkivaltias hovimestari kumarsi kohteliaastivilkkaalle, keski-ikäiselle herrasmiehelle, joka juuri oli tulluttupakkahuoneeseen ja istuutunut korituoliin lähinnä kasvihuonettaolevaan nurkkaukseen. Kello oli viittätoista vailla kahdeksantavattoman helteisenä kesäkuuniltana, ja päivällistarjoilun piti juurialkaa Grand Babylonissa. Kaikenkokoisia, -ikäisiä, eri kansallisuuksiinkuuluvia miehiä, kaikki moitteettomissa seurustelupuvuissa, istuihajallaan ylt'ympäri isossa, hämärässä huoneessa. Heikko kukkientuoksu ja suihkukaivon lirinä tunkeutui kasvihuoneesta. Tarjoilijat,Jules'in silmälläpitäminä, liikkuivat äänettömästi paksuillaitämaisilla matoilla vastaanottaen ja suorittaen tilaukset tuollaarvokkaanjuhlallisella ilmeellä, jolla vain oikeat ensiluokkaisettarjoilijat ymmärtävät esiintyä. Kaikkialla vallitsi eräänlainenylevän tyyneyden ja levollisuuden tuntu, joka oli Grand Babylonilleominainen. Näytti aivan mahdottomalta, että mitään sellaista saattaisitapahtua, joka häiritsisi olemassaolon rauhallista, ylimyksellistäyksitoikkoisuutta tässä erinomaisesti hoidetussa laitoksessa. Kuitenkinoli valtavin mullistus, mikä koskaan oli sattunut Grand Babylonissa,tapahtuva tänä samana iltana.
— Mitä saan tarjota? toisti Jules, ja tällä kertaa hänen äänessäänoli juhlallinen tyytymättömyyden vivahdus; hän ei ollut tottunutpuhuttelemaan vierasta kahta kertaa.
— Jahah! sanoi vilkas, keski-ikäinen mies ja katsahti lopulta häneen.Ollen suloisen tietämätön siitä, kuka tuo suuri Jules oli, hän antoiharmaitten silmiensä loistaa hymyilevinä huomatessaan tarjoilijankasvojenilmeen.
— Tuokaa minulle "enkelinmuisku", hän sanoi.
— Anteeksi, herraseni?…
— Tuokaa minulle "enkelinmuisku" ja tehkää se pian, olkaa hyvä.
Muutamaa minuuttia myöhemmin tuon vilkkaan, keski-ikäisen herrasmiehenmaistellessa "enkelinmuiskuansa" istui Jules neuvottelemassa missSpe