Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Hall Caine
Englanninkielestä suomentanut
Ville Hynynen
Porvoossa,Werner Söderström Oy,1919.
I Kirja: Mene pois, Saatana!
Prologi: Vuonna 1845.
I-VIII Luku: Vuonna 1875.
II Kirja: Kiusauksen pyörteissä.
I-XVI Luku.
III Kirja: Kaltevalla pinnalla.
I-XXII Luku.
IV Kirja: Katkera on katumuksen kalkki.
I-XVIII: Vuonna 1877.
Vuonna 1845.
Oli kylmä joulukuun aamu. Ilma oli sakea ja hämärä muutamalla Lontoonpoliisiasemalla. Lamppujen valot näyttivät himmeiltä ja torkkuvilta,samoin kuin ihmisetkin tänä varhaisena hetkenä. Eräs nainen lapsisylissä oli puolittain pakotettu ja vedetty istumaan syytettyjenpenkille. Hän oli nuori; irtipäässeitten, sotkeutuneitten hiustentakaa hänen kasvonsa vielä näyttivät tyttömäisiltä. Hänen piirteilläänlepäsi tuskan ilme. Katse oli hetkittäin tyyni, mutta toisin ajoinlevoton ja uhkaava. Hänen pukunsa oli alkujaan ollut rikas, mutta nytse oli revitty ja likainen, ja raskaina laskoksina se peitti hänenvartaloansa. Lapsi, jota hän kantoi, näytti ehkä neljän kuukaudenvanhalta. Hän painoi sitä suonenvedontapaisesti rintaansa vasten, jakun se heikosti itkeä kitisi, hän hyssytteli sitä koneellisesti.
"Teidän kunnia-arvoisuutenne, tämän henkilön minä vedin maalle joestatänä aamuna kello puoli kaksi", sanoi eräs konstaapeli. "Hän oliheittäytynyt jokeen Mustanmunkin sillan portaalta."
"Oliko hänellä lapsi mukanansa?" kysyi oikeudenvalvoja.
"Oli, teidän korkea-arvoisuutenne; ja kun minä nostin hänet maalle,minä en mitenkään saanut lasta hänen sylistänsä — hän painoi sitäniin lujasti rintaansa vasten. Äiti oli tajutonna, mutta lapsi avasisilmänsä ja itki."
"Ettekö ole saanut tietää hänen nimeänsä?"
"En, herra; hän ei halua vastata meille mitään, kun me kysymme sitähäneltä."
"Minulle on sanottu", virkkoi kirjuri, "että kysyttäessä hänen nimeänsäja olosuhteitansa, hän pysyy täydellisesti vaiti. Tohtori on sitämieltä, teidän korkea-arvoisuutenne, että tuo nainen ei ole täysinsyyntakeinen."
"Hänen joutumisensa tänne tukee kyllä sitä otaksumaa", vastasivirkamies.
Nuori nainen oli tylsänä tuijotellut ympärilleen mistään välittämättä.Hän näytti tuskin tajuavan, että satakunnan ihmisen silmättarkastelivat hänen hurjistuneita kasvojansa.
"Onko täällä ketään, joka tuntee hänet?" kysyi virkamies.
"On, teidän korkea-arvoisuutenne, minä löysin sen vanhan naisen, jonkaluona hän on asunut."
"Tuokaa se vanha ihminen kuulusteltavaksi."
Keski-ikäinen nainen — pienikasvuinen, levoton ja ruma kepsuttisisään. Nimekseen hän ilmoitti Drayton. Hänen miehensä oli hotellinovenvartija. Hänellä oli talo Pimlicossa. Kuukausi sitten hänelläoli ollut vuokrattavana huone ensimmäisessä kerroksessa. Hän olipannut ilmoituskortin akkunaan ja pidätetty oli ilmestynyt. Hän olihyväksynyt tämän nuoren rouvan vuokralaisekseen ja oli saanut vuokransatäsmälleen. Ei tiennyt mitään, kuka hän oli tai mistä hän tuli. Eiollut myöskään saanut selville