Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Frederick Marryat
Suomentanut K. V. N. [Väinö Nyman]
Alkuperäinen teos: The Little Savage.
Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1918.
Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino.
1. Varhaisimmat muistoni. 2. Hirmumyrsky. 3. Kosto. 4. Löytö. 5. Jackson'in kertomus. 6. Järki selviää. 7. Opin lukemaan. 8. Jackson jatkaa kertomustaan. 9. Veres kokemus ja uusi aarre. 10. Grogia ja laulua. 11. Epäluuloni vahvistuvat. 12. Jackson'in tunnustus. 13. Jackson'in kuolema. 14. Yksin. 15. Lintuni. 16. Hylkeeni. 17. Sydänsurua. 18. Vene. 19. Haaksirikkoiset. 20. Lähetyssaarnaajan leski. 21. Uusia tietoja. 22. Hylätyt. 23. Sairaana. 24. Kalastaminen. 25. Kodin järjestäminen. 26. Keskusteluja raamatusta. 27. Muonavarojen katoaminen. 28. Rouva Reichardt'in kertomus. 29. Kalan vangitsemana. 30. Odottamaton saalis. 31. Jatkoa rouva Reichardt'in elämäkertaan. 32. Lähetyssaarnaaja. 33. Veneen rakentaminen. 34. Haikalojen hätyyttämänä. 35. Rouva Reichardt'in kertomus pakanoista. 36. Herra Reichardt'in murha. 37. Kauheassa vaarassa. 38. Laivahylky. 39. Laajennettua toimintaa. 40. Eräs löytöretki. 41. Myrsky. 42. Äärettömällä valtamerellä. 43. Oppaat. 44. Epäilyttävä vierailu. 45. Poistun saarestani.
1. Varhaisimmat muistoni.
Olen aikeissa kirjoittaa hyvin kummallisen kertomuksen, jollaisenasen lukijakin varmaan pitää, luettuansa kirjan loppuun. Meillähän onuseita kertomuksia ihmisistä, jotka ovat joutuneet autioille saarilleja saaneet tulla toimeen omin neuvoinsa — eikä luullakseni moniakaankertomuksia lueta niin suurella mielenkiinnolla. Luulen kumminkinolevani ensimmäinen sellainen poika, joka on jäänyt yksikseenasumattomalle saarelle. — Niin kumminkin kävi ja nyt aloitankertomukseni.
Muistan varhaisimmasta lapsuudestani sen, että asuin erään miehenkanssa muutamalla saarella ja että usein kävelimme meren rannalla. Seoli kallioista ja vaikeasti kiivettävää, mutta miehellä oli tapanariuhtaisemalla tai nostamalla auttaa minua vaarallisissa paikoissa.Hän oli hyvin tyly minulle, joka ehkä näyttää kummalliselta, koskaolin hänen ainoa seuralaisensa, mutta hän oli hyvin kärtyisä jasynkkämielinen. Hän voi istua tuntikausia kyyristyneenä tupammenurkkaan, puhumatta sanaakaan, tahi istui hän päiväkaudet katsellenmerta, ikäänkuin jotakin vakoillen, mutta mitä, en kyennytmilloinkaan saamaan selville, sillä jos kysyin, ei hän vastannut jajos satuin olemaan hänen lähellänsä, niin sain olla varma siitä, ettähän pukkaisi tahi lyödä läimäytti minua. Oletan, että olin siihenaikaan, jolloin aloin selvästi kaikki muistaa, noin viisivuotias,mutta ehken olin nuorempikin. Voin tässä mielelläni kertoa, mitä eriaikoina sain häneltä tietää jäämisestämme tälle autiolle paikalle.Vaikeata se oli, sillä totta, puhuen voi hän nakata minua kivellä,semminkin, jos uudistin kysymyksiä, joihin hän oli kieltäytynytvastaamasta. Ainoastaan kerran, kun hän makasi sairaana, sain tietääjotakin, kieltäytymällä muussa tapauksessa häntä palvelemasta, tahiantamasta hänelle ruokaa ja juomaa. Hän suuttui väliin kovasti,ja uhkasi näyttää minulle, tultuansa terveeksi, mutta siitä envälittänyt, koska aloin voimistua, kun hän sitä vastoin päiväpäivältä yhä vaan heikkeni ja koska en rakastanut häntä ollenkaan,syystä ettei hän ollut koskaan semmoista minulle osoittanut, vaanaina kohdellut minua