E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Note: Project Gutenberg has the other volume of this work: I. Kuolon enkeli See https://www.gutenberg.org/ebooks/55293
Kirj.
Carl Blink [Louise Stjernström]
Suomentanut Juho Ahava [Lauri Soini]
Otava, Helsinki, 1911.
1. Kummituslinna
2. Käynti Suomessa ja sen seuraukset.
3. Sten poikasen ensimäinen sotaretki.
4. Uskollinen palvelija.
5. Kristina Gyllenstjerna.
6. Yleiskatsaus
7. Suomalaiset ystävämme.
8. Naisen voima.
9. Menevät ja tulevat.
10. Loppu.
1.
Vanha Ettakin kuninkaankartano sijaitsi Vartoftan kihlakunnassa
Tidajoen rannalla.
Päärakennus oli tiilestä rakennettu, kaksikerroksinen janelisnurkkainen. Jokaisessa nurkassa oli torni, mutta keskelläoli myös torni, puolta korkeampi kuin toiset. Jokaisen torninhuipussa oli suuri metallikuula, mutta keskimäisen tornin ylintähuippua ympäröi ristikkohäkki, jossa riippui metallilerkkuja, mitkäympäröivät metallikuulan ja tuulisella säällä pitivät säännötöntäkilinää.
Rakennuksen eroitti ainoastaan kapea jalkapolku joesta, mutta täältäsaattoi astua maanalaiseen käytävään, joka oli muurattu kulkemaanlinnan alitse. Se alkoi alhaalta vesirajasta kolmen kyynäränlevyisenä, mutta jakautui pian kapeihin labyrinttimaisiin käytäviin,jotka veivät kaikkiin viiteen tornikamariin.
Vastapäisellä puolella oli pihamaa ja ulkohuonerakennukset,pieni puisto ja sitten koivu- ja honkametsä, jossa oli runsaastikaikenlaista riistaa. Pihamaa ulottui idästä länttä kohden.Myöhempänä aikana oli sen eteläreunalle laitettu ryyti- jaruusutarha; siellä kasvoi myös omenapuita menestyen sangenhyötyisästi. Pohjoispuolella ulottui metsä aivan rakennukseen asti.Se oli niin tiheä ja näytti niin synkältä ja uhkaavalta, ettäihmisjalka astui sinne harvoin.
Linna oli rakennettu jo ennen Valdemarin aikaa. Liikkui tarinoita,että oli suoritettu monta veristä tekoa niissä synkissä kammioissa,joita oli talon keskiosassa. Sinne ei päässyt koskaan päivänsäde;takkavalkean loimo ja seiniin kiinnitetyt soihdut antoivat niilleainoan valaistuksen. Nyt olivatkin ne tosin vuosisatasen olleetsuletut, ainoastaan keskustaa ympäröivissä huoneissa asuttiin.Kuitenkin sanottiin, että sieltä sisältä väliin kuului raudoitettujenkantapäiden poljentaa, kannusten kilinää ja miekkojen kalsketta.
Linna oli Engelbrektin aikaan linnoitettu, mutta jo Sten Sturenhallituksen alussa oli vallitukset tasoitettu ja varustuksethävitetty. Herra Ficke Juhananpoika Bülow lainasi valtionhoitajallemelkoisen summan rahaa ja otti linnan pantiksi. Hän muutti sinne,kuten väitettiin, mustasukkaisuudesta kaikkia niitä ihailijoitakohtaan, joita parveili hänen nuoren, kauniin emäntänsä ympärillä.
Rouva Ermegård oli alussa itkenyt paljon ja ajoittain ollutepätoivosta pakahtumaisillaan; mutta sitten alkoi hän vähitellenlaitattaa puutarhaa, ja tämä homma antoi hänelle suurta lohdutusta.Neljän vuoden avioliiton jälkeen lahjoitti hän miehelleen tyttären,mutta lapsen syntymäpäivä ei lähentänyt vanhempain sydämiä toisiinsa,ja kun Ermegård rouva kohta sen jälkeen jäi leskeksi, ei hän pannutsitä kovin raskaasti sydämelleen.
Mutta Ettakista ei hän enää tahtonut erota, ja kun hänen tyttärestään