Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
eli
Tarina isosta Hoggartyn timantista
Kirj.
Englannista suomentanut Heikki Impivaara
Elämäkerrallisella katsauksella varustettu
Helsingissä,Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa,1907.
Lahden Kirjapaino- Ja Sanomalehti Oy.
Englannille ilmestyi 19:nnen vuosisadan alkupuoliskolla kolme,neljäkin harvinaisen kyvykästä romaanikirjailijaa, jotka pystyivättekemään itsensä huomatuksi Scottinkin suositun romantisen romaaninrinnalla. Se johtui siitä, että he eivät ruvenneet tämän mestarinjäljittelijöiksi ja hänen kunniaan saattamansa romaanilajin enemmäntai vähemmän onnistuneiksi viljelijöiksi, vaan valitsivat huomionsaesineeksi alan, jota ennenkin oli Englannissa menestyksellämuokkailtu, nimittäin yhteiskunnallisen romaanin, ja jakoivat sensillä tavalla, että Dickens pääasiassa pysytteli Lontoon EastEndissä, köyhälistön puolessa, ja Bulwer West Endissä, varakastenparissa, Thackeray taas seurasi ylimystön ja keskisäädyn piirejä jaGeorge Eliot liikkui maaseudulla.
Thackeray kuului syntyperänsä kautta itse tähän samaiseenyläluokkaan, joka oli hänen kuvaustensa aihe ja esine. Hänen isänsäoli ylhäinen virkamies Itä-Intian kauppaseuran palveluksessa.Intiassa syntyikin tuleva romaanikirjailija, heinäk. 18 p:nä 1811Kalkutan kaupungissa. Isä kuoli jo 1815 ja äiti meni pian uusiinnaimisiin. Sitten poika kuusivuotiaana lähetettiin sukulaisten luoEnglantiin saamaan kotimaassa kasvatuksensa. Hän pantiin Lontoonvanhaan Charter-House -kouluun. Siellä ylemmistä säätyluokistaoleville pojille vanhojen perintötapojen mukaan anteliaasti keppiäheilutellen opetettiin kreikkaa ja latinaa eikä muuta mitään.Hyvin vähän kasvoikin Thackerayssä rakkautta tähän oppilaitokseen.Siellä vallitseva raaka henki, kuritusjärjestelmä ja vanhempienoppilasten sortovalta nuorempia kohtaan tympäsivät hänen mieltänsä,ja ruumillisiin leikkeihin hän oli haluton. Oppilaana hän olivarsin keskinkertainen, mutta sen sijaan osasi kaikessa saadanäkyviin koomillisen puolen, mitä todistavat hänen siihen aikaanpiirtelemänsä kaikenlaiset pilakuvat ja sepittämänsä ivalliset jailveelliset runonpätkät. Koulusta päästyään hän vietti lähes parivuotta Cambridgen yliopistossa lueskellen yhtä ja toista, etupäässätoki kaunokirjallisuutta, mutta ennen kaikkea nauttien elämää jatutkien ihmisiä ja maailmaa. Täälläkin hän kirjoitteli ylioppilastenkalentereihin onnistuneita ivamukailuja ja suunnitteli suorittamattajääneitä suuria runoteoksia. Mitään yliopistollista arvoastettahankkimatta Thackeray 1830 jätti Cambridgen ja lähti matkoille käydenPariisissa, Roomassa, Dresdenissä ja Weimarissa, missä hän viipyiuseita kuukausia ja pääsi vanhan Goethen puheille.
Palattuaan Englantiin hän kävi kiinni lakitieteeseen, muttaoikeuskysymykset eivät kauankaan jaksaneet kiinnittää puoleensa hänenmieltänsä, joka yhä paloi kaunokirjallisuuteen, ja kokonaan hänluopui lainopista, kun v. 1832 tuli täysikäiseksi ja sai haltuunsamelkoisen omaisuuden. Siitä hän teki pikaisen lopun. Osaa nieliväthänen useat sanomalehtiyrityksensä, toinen osa meni menojaanmuutaman intialaisen pankin vararikossa ja loput vei hänen omakevytmielisyytensä, peli, petturit ja keinottelijat. Näinä vuosinahän eli enimmästä päästä Pariisissa, työskennellen Louvressa. Hänoli näet intohimoisesti mieltynyt maalaustaiteeseen j