Produced by Juha Kiuru
Kirj.
Thukydides
Suomentanut Emil Hårdh
Suomentajan kustannuksella.
Helsinki 1912,
Kirjapaino-Osakeyhtiö Sana.
Sydämmellisimmät kiitokset Rehtori S.A. Vesterlundille
ja Maisteri J.M. Saleniukselle heidän avustansa työssäni!
Esipuhe.
Thukydides syntyi Ateenassa v. 472 e.Kr. Hänen isänsä oli Ateenaanmuuttanut Trakialainen, nimeltään Oloros; äiti tunnetun Kimooninsisar, Hegesipyle. Perheellä oli sangen rikkaat kultakaivoksetTrakiassa. Peloponneesolais-sodan aikana johti Thukydides Tasoksenvesillä purjehtivan Ateenalaisen laivaston toista osaa, kun Brasidasahdisti Amfipolista, jossa eripuraisuus vallitsi kaupunkilaistenkesken. Osa heistä pyysi Thukydidesta apuun. Mutta kun hänlaivastoineen saapui Amfipoliin vesille, oli tämä kaupunki joantautunut Lakedaimonilaisille. Tämän johdosta, muka kavaluudesta,karkottivat hänet Ateenalaiset maanpakoon. Hän tähti silloinTrakiaan, jossa hän maanpakolaisena eli 20 vuotta. Siellä hän tarkoinseurasi sodan tapahtumia ja ryhtyi kirjottamaan mainiota teostaan.Sodan päätyttyä, muutti hän takaisin Ateenaan, jossa hän jatkoihistoriansa kirjottamista. Mutta hän ei ehtinyt sitä saada valmiiksi,vaan keskeytyi hänen kertomuksensa sodan 21 vuoden tapahtumienesitykseen. Hän otaksutaan saaneen surmansa murhaajan kädestä, ehkänoin 396 e.Kr.
Thukydides oli siis paraammassa iässään syntymäkaupunkinsaloistoaikana, jolloin Perikles ilman kansan hänelle antamaavaltakirjaa "ensimmäisenä kansalaisena" johti valtion asioita,jolloin Sokratees ja Platon, Aiskhylos ja Sofoklees, Feidias,Apelleen ja joukko muita neroja panivat nykyisen sivistyksemmeperustuskiviä.
Mutta juuri tällä loistoajalla alkoi se kateuden aiheuttamaPeloponneesolais-sota, joka tuhosi tämän sivistyksen emäkaupungin,jos kohtakin se jonkun aikaa myöhemmin veti muutamia vaivaloisiaitsenäisyyden henkäyksiä, kunnes Makedonian Filippos teki siitätykkänään lopun.
Tämän tuhoisan sodan vaiheet on Thukydides kertonut, ja kertonut nesemmoisella tarkkuudella ja nerolla, että hän tämän kertomuksensakautta on perustanut historiallisen "tieteen", sillä kohonnutnykyajan suurimpien historioitsijoin rinnalle, ja epäilemättä onmuinaisajan "suurin" historioitsija.
Ennen häntä oli kylläkin Hellaassa löytynyt "kertojia", eikäHerodotoskaan tarumaisessa kirjoitustavassaan ollut näitä paljoakorkeammalla kannalla. Herodotoksen käsityksen mukaan oli historiaainoastaan kaikkien maailman tapahtumien kertominen: kritiikistähän ei ensinkään tiedä mitään. Tätä vastoin on Thukydides sangentarkka hänelle annettujen tietojen suhteen. Thukydides sanoo itse:"Mitä taas varsinaisiin sotatapauksiin tulee, en ole tahtonutmielivaltaisesti esittää vain sitä, mitä sattumalta olen kuullut,vaan sitä, missä itse olen ollut läsnä, tahi mitä muiden kertomuksienperinpohjaisen tutkimuksen jälkeen olen voinut pitää varmana.Paljon vaivaa on kuitenkin ollut päästä totuuden perille, koska ne,jotka tilaisuuksissa ovat olleet läsnä, useinkin kertovat asiaaeri tavalla, miten kukin eri puoluekannaltaan asiaa katselee, tahimiten on kyennyt tapausten menon muistissaan säilyttämään. Lukijastatuntunee tämä kaikista tarumaisista koristeluista vapaa kertomusikävystyttävältä; mutta jos kaikki ne, jotka haluavat saada varmankäsityksen sekä menneistä tapahtumista että tulevistakin, mikäliihmisolojen kiertokulun mukaisesti tulevat kehittymään enemmän tahivähemmän menneiden tapahtumien kaltaisiksi, arvostele