NAISEN MAHTI
Kirj.
Frank Norris
Suomentanut
O. A. Joutsen
Jyväskylässä,K. J. Gummerus Osakeyhtiö,1921.
I.
Kello 4 aamulla nukkui joka mies vielä sikeästi teltassa, ylenuuvuksissa eilispäivän hirvittävistä ponnistuksista. Niinkuin Bennettoli ennustanutkin, olivat he nyt vihdoinkin tavanneet kiinteää jaahtojäätä, ja vaikka matkaan oli lähdetty kello 6 aamulla ja sekämiehet että koirat olivat kiskoneet raskaita rekiä kuin henkensä edestäaina kello 5 saakka iltapäivällä, oli matkaa tehty vain puolen kolmattakilometriä. Mutta sekin vähäinen oli sentään edistystä. Se oli jotaintoista kuin noiden pitkäin kuukausien lamaannuttava, sydäntä särkeväpakollinen viruminen »Frejassa». Ja vaikkapa jok'ainutkin eteläänvoitettu askel saavutettiin kiinteällä kamppauksella jääesteidenkanssa, niin vei se heidät kuitenkin yhä lähemmäksi ikävöityä päämäärääWrangelin saarta, jossa vihdoinkin saataisiin asettua leiriä pitämään.
Ja illallisellapa sattui ihmeitä. Bennett oli, ilmeisestikintajutessaan kaikkien raihnaisuuden, antanut joka miehelle ylimääräisenruoka-annoksen — 50 gr. voita ja 200 gr. leipää — mikä oli oikeajuhla-ateria kahtena viime viikkona pureskellun pemmikanin,sitruunaveden ja kuivattujen perunoiden jälkeen. Sen mässäyksenperästä miehet olivat ryömineet makuusäkkeihinsä ja sitten yhtä painoanukkuneet melkein tupertuneina aina kello 5 saakka aamulla. Mutta pariminuuttia 4 jälkeen havahtui Bennett, jonka tapana oli nousta puoltatuntia aikaisemmin kuin toiset. Edellisenä päivänä oli hänen onnistunutpeilata auringon keskipäiväkorkeus, ja nyt hän tahtoi saada päätetyksieilisiltana alottamansa työn — arvioida kartalla retkikunnan nykyisenasemapaikan.
Hän heitti makuusäkin sulkuaukonlämsän syrjään, kohottautui täyteenpituuteensa ja hieroskeli unen silmistään. Hän oli mahtavan iso mies,kuusi jalkaa ja kuusi tuumaa pitkä peurannahkamokkasiineissaan,ja paljon enemmän hän muistutti ammattipainijaa kuin tiedemiestä.Kasvot eivät olleet lainkaan miellyttävät, vaikkapa unohtikin monenpäivän lian ja parransängen. Bennett oli ruma. Kasvojen alaosa oliluonnottoman pitkä ja leveä kuin verikoiralla, ja siitä työntihe esiinvaltava leuka; kapeat huulet olivat aina tiukasti yhteenpuserretut,ilmaisten alkeellisen voimakasta tahtoa. Otsa oli matala jakokoonlitistynyt kuin ainakin itsepäisillä, yksipuolisilla luonteilla,ja pienissä silmissä, joista toinen karsasti vahvasti, oli levottomastivilkuileva katse.
Käydessään koperoimaan rekeen köytetystä peltilaatikosta muistikirjaa,johon hän oli alottanut leveysasteen määrittelemistä tarkoittavatlaskelmansa, löysi hän kummakseen jäljennöksen muistiinpanoista, jotkahän oli säilyttänyt Kap Kamenniin pystytetyn kivipyykin alle, silloinkun retkikunta oli kääntynyt takaisin etelään päin. Hän oli luulluthukanneensa tuon jäljennöksen, joten sen löytäminen huojensi suurestihänen mieltään. Hän luki sen nopeasti ja kävi sitten ajatuksissaan läpikaiken, mitä parina viime kuukautena oli eletty ja koettu. Jäljennöskuului seuraavasti:
Naparetkikunnan höyrylaiva »Freja», jäissä Kap Kamenniin ulkopuolella Uuden-Siperian saaristossa, 76 astetta 10 minuuttia it. pituutta. Heinäkuun 12 päivänä 1891… Jätimme siis laivan jäätymään kiinni syyskuun 30 p. 1890, ja talvella ajaannuimme jäiden kera koilliseen suuntaan… Perjantaina heinäkuun 10 p. 1891, kun olimme 76°10' pohj. leveyttä ja 150°10' it. pituutta, juuttui »Freja» kahden jääjärkäleen väliin ja murskautui; lähes kahden tunnin jälkeen se upposi. Jätimme sen