E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Björnstjerne Björnson
Norjalaisesta alkuteoksesta tekijän luvalla suomentanut
Werner Andelin [Werner Anttila]
Helsingissä,G. W. Edlund,1906.
Oy F. Tilgmannin kirja- ja kivipaino.
Talo ja suku.
— Kunnes.
Uusi Marit.
Vallanvaihto.
Kolmea vuotta myöhemmin.
Kotona.
Yksin.
Ratkaiseva.
Etelä-Norjassa on rannikon ääriviiva alinomaa taittunut. Siihenovat tunturit ja joet syynä. Edelliset päättyvät ylätasangoiksija niemekkeiksi, edessä usein saaria; jälkimäiset ovat kaivaneetlaaksoja ja päättyvät lahtiin.
Talo oli erään sellaisen, "kroken" nimisen lahden varrella. Alkuaanoli talon nimenä Krokskogen, josta tanskalaisten virkamiestenasiakirjoihin tuli "Krogskoven"; nyt se on nimeltään Krogskogen.Omistajain nimenä oli ennen vanhaan Kroken, Anders tai Hans Kroken;ne olivat päänimiä. Myöhemmin he ottivat nimekseen Krog, vieläpäinsinöörikenraali oli v. Krogh. Nyt heidän nimenään on muittamutkitta Krog.
Kaikki, jotka kulkivat siitä ohitse höyrypursilla läheiseenkaupunkiin tai sieltä tännepäin, poiketen laituriin, kappelinjuurelle, puhuivat siitä, kuinka rauhaisassa ja hiljaisessakätköpaikassa Krogskogen oli.
Näköpiirin reunalla tunturit kohosivat komeina, vaan täällä perilläne olivat litistyneet. Talon kummallakin puolen oli ulkonevaylätasanko, metsäinen, pitkulainen. Niin likellä oikeanpuolistaylänköä olivat rakennukset, että laivoilla kulkijoista näytti kuinkatoilta voitaisiin hypätä sen reunalle. Länsituuli ei tänne päässyt;sille saatiin kuten "tulta lainatessa" sanoa: ohi talosta! Melkeinsamaa voitiin sanoa sekä pohjan että idän ilmoille. Vain etelästäkäsin kävi myrsky tervehtimässä, mutta perin säyseästi. Saaret, yksiiso ja kaksi pientä, sitä pidättelivät ja siivosivat, ennenkuinse pääsi edemmä. Rakennusten edessä korkeat puut vaan hiemantaivuttelivat ylimpiä latvojaan tahdikkaasti; ne eivät menettäneetarvokkaisuuttaan.
Tässä hiljaisessa lahdessa oli seudun paras uimaranta. Varsinkinnuoriso pyrki tänne kaupungista kesällä lauantai-iltaisin tai pyhinäleikkiäkseen vedessä hietapohjalla tai uidakseen isoon saareenasti ja sieltä takaisin. Krogskogenista päin katsoen tämä tapahtuivasemmalla puolen, siellä missä joen suu ja laituri oli, ja missä,ihan sen yläpuolella ja lähempänä ylänköä, myöskin oli kappeli,ympärillään Krogien haudat. Sieltä oli aika matka rakennuksiin, jotkaolivat oikealla puolen, ylempänä. Harvoin tänne kuului uimassa jaleikkimässä kävijäin telmettä. Mutta Anders Krog tuli itse mielelläänheitä katsomaan, kun olivat tehneet tulta rantamalle tai niemellemetsään. Hän saapui kai pitämään tulta hieman silmällä. Muttasitä ei kukaan kuullut tai huomannut. Häntä mainittiin "kaupunginkohteliaimmaksi mieheksi" tai "kaupungin ensimäiseksi gentlemaniksi".Hänen suuret, omituisen loistavat silmänsä levittivät kaikkienkasvoihin lempeätä tervetuloa; ne harvat sanat, mitä hän puhui,sisälsivät vaan hyviä toivomuksia. Itse kulki hän edelleen ylängölle,suorittaen tavallisen, hitaan kävelyretkensä. Hänen korkea, hiukkaseneteenpäin taipunut vartalonsa näkyi ylhäällä metsässä, ja niin kauanoltiin hiljaa. Mutta riittipä heillä täällä hauskuutta! Enimmäkseenne olivat työväkeä ja ammattilaisia kaupungista, urheilukuntia,lauluseuroja, pieniä poikia. He kokoontuivat laiturin ja kappelinlähelle; siellä he riisuutuivat.
...