SISÄLLYS:

ENSIMMÄINEN OSA: PANAMA.

     I. Oo, Susanna!
    II. Ottelu..
  II I. Matkalla.
    IV. Kylä.
     V. Troopillinen joki.
    VI. Viidakkokylä.
   VII. Taival.
  VIII. Panama.
    IX. Pohjoista kohti.

TOINEN OSA: KULTAINEN KAUPUNKI.

     X. kULTAINEN KAUPUNKI.
    XI. Ansaitsen viisikolmatta dollaria.
   XII. Talbot peräytyy.
  XIII. Virta ylöspäin.

KOLMAS OSA: KULTAKENTÄT.

   XIV. Sutterin linnake.
    XV. Matka kultakentille.
   XVI. Kulta.
  XVII. Työtä.
XVIII. Käräjät.
   XIX. Sunnuntai Hangman’s Gulchissa.
    XX. Kultaa huuhdotaan.
   XXI. Lähdemme pois.
  XXII. Porcupinen leiri.
XXIII. Intiaanit vierailevat.
  XXIV. Ryöstö.
   XXV. Tappelupukari.
  XXVI. Italian Bar.

NELJÄS OSA: KOHTALO.

XXVII. Sadetta.
XXVIII. Paluumatka.
  XXIX. Jälleen San Franciscossa.
   XXX. Kohtaan Talbotin.
  XXXI. Kultainen hämähäkinseitti.
XXXII. Miten Talbot ansaitsi.
XXXIII. Raharuhtinaita!
  XXIV. Tulipalo.
  XXXV. Tulevaisuus.

ENSIMMÄINEN OSA.

PANAMA.

I luku.

OO, SUSANNA!

Jossakin kohdassa tätä kirjaa on minun pakko kirjoittaa muutama riviyksinomaan itsestäni. Olen kirjavien kokemusteni jälkeen päätynytpelkäksi pikku kirjanpitäjäksi ja se riittänee selittämään, miksimuutamassa rivissä on kylliksi. Nuoruuteni päivinä oli minullamonenlaisia unelmia, mutta sallimus ja oma luonteeni ehkäisivät niidentoteutumisen. Ehkäpä nirsommassa iässä — mutta parempi vaieta. Minuntäytyy olla rehellinen niitä miehiä kohtaan, joiden vaiheita tässäaion yrittää kuvata. Riittäköön siis, kun lisään, että olin näidenmiesten ystävä ja kumppani, osallinen heidän seikkailuissaan, ja ettäjuuri ne luonteeni vajavaisuudet, jotka ovat estäneet minua kohoamastanykyistä vaatimatonta asemaani korkeammalle, kenties toiselta puolenovat tehneet minusta sitä valppaamman sivustakatsojan. Mikä kaikki joon enemmän kuin aioin itsestäni kertoa.

Sivuutan lyhyesti ne niin romanttiset kuin käytännöilisetkin syyt,jotka saivat minut liittymään niiden kullanjanoisten joukkoon, joitav. 1849 tulvi Kaliforniaan. Kultakuume tarttui ja minä olin noihinaikoihin juuri otollisessa mielentilassa.

Ensimmäiset uutiset kultaiöydöistä saapuivat seuduillemme mutkaisiateitä. Ne tihkuivat ensiksi julkisuuteen Sandwich-saarille tulleistalaivoista ja ilmestyivät sitten erään baltimorelaisen lehdenpalstoille. Jokainen nauroi hälinälle, mutta jokainen painoi huhutmyös visusti mieleensä. Kultamaa oli niin äärettömän kaukana, jasilloin, kuten myöhemminkin, jutuilla oli taipumus lihomiseen, mitäetäämmälle ne kulkeutuivat. Saattoipa hyvinkin olla, että kultaa olilöydetty, mutta tiedot kirpuista, parkitsemattomista vuodista jakaruista rannikoista tuntuivat paljon todenperäisemmiltä. Muistankuljeksivien trubaduurien tehneen pilaa noista löydöistä saaden ainanaurajat puolelleen. Mutta juuri kun irvistyksemme oli makeimmillaan,julkaistiin lehdessä muuan maaherra Masonin sotaministeriölle lähettämäkirjelmä, virallinen tiedonanto,

...

KULTAA