Produced by Jari Koivisto
Kirj.
Rudolf Eucken
Suom. Lauri Hendell
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1910.
Johdanto.
Ajan vastaukset.
Vanhemmat elämänkäsitykset.
Uskonto.
Immanenttinen idealismi.
Uudemmat elämänmuodostukset.
Työkulttuuri.
Välittömään maailmaan supistuvan kulttuurin elämänkuvat.
Naturalistinen ja intellektualistinen elämänprobleemin ratkaisu.
Pelkän ihmiskulttuurin riittämättömyys.
Harkintaa ja valmistelua.
Tähänastisen tutkimuksen tulos.
Vallitsevan tilan sekavuus.
Positiivisen käänteen valmistelu.
Rakentamiskoe.
Peruskehä.
Pääväite.
Elämän lujittaminen.
Vapauden ja itsetoiminnan vaurastuminen.
Ihmisen kohoaminen korkeampaan elämään.
Epäilysten torjuminen.
Yhteenveto.
Johtopäätöksiä nykyisyyttä varten.
Alkulause.
[Tässä suomennoksessa, joka on pääasiallisesti suoritettu ensimäisenpainoksen mukaan, on, tekijän valtuutuksella, otettu huomioon toistamelkoisesti uudestaan kirjoitettua 1909 ilmestynyttä painosta. —Suomentaja on kiitollisuudenvelassa tohtori Z. Castrénille hänensuorittamastaan suomennoksen tarkastuksesta.]
Käsittelemällä kysymystä elämäni tarkoituksesta ja arvosta koetantuoda aikamme sisäiset probleemit mahdollisimman lähelle kutakinyksityistä ihmistä ja saada hänet ottamaan osaa niiden pohtimiseen.Tehtävän käsittäminen tältä kannalta asetti filosofiselle pohdinnalleerinäisiä rajoja; tutkimuksemme toivoo kuitenkin voivansa osoittaa,että näidenkin rajojen sisälle jää kyllin selvitettävää. Joistakinlukijoista voi ehkä ensimäinen, kriitillinen osa tuntua liianlaajalle ulotetulta. Mutta ratkaiseva pääpontemme, josta elämänuudelleenlujittaminen ja kulttuurin nuorentuminen riippuu, voisaavuttaa täyden vakuuttavan voiman vain siten, että se osoitettiinainoaksi mahdolliseksi päämaaliin vieväksi tieksi; mutta tätävarten tuo kritiikki oli ehdottomasti tarpeellinen, se ei ole asianrinnalla, vaan itse asiassa.
Jena, joulukuussa 1907.
Johdanto.
Ken meidän päivinämme ryhtyy kysymykseen, onko ihmiselämällätarkoitusta ja arvoa, hänelle ei voi olla epäilyksenalaista, etteiedessä ole valmiin saavutuksen kuvaileminen, vaan että on merkittävätehtävä, tehtävä, joka ei ole ratkaistu, mutta jonka ratkaisuunryhtymästä on mahdoton luopua. Ettei nykyinen elämänkanta tässäsuhteessa anna mitään varmaa ja iloista myöntävää vastausta, se onlähemmin osoitettava. Ilman sen enempää todistelua on selvää se,ettemme voi luopua sitä etsimästä. Elämä asettaa meidät ihmisetmonenlaisten vaikutelmien ja tehtävien eteen, ne eivät välittömästimuodosta mitään eheätä kokonaisuutta, ei kohoa niiden runsaudestahelposti ja varmasti mitään johtavaa päämäärää. Ja tätä paitsi eielämä suinkaan ole sulaa iloa ja nautintoa, se kysyy työtä ja vaivaa,se vaatii kieltäymistä ja uhrautumista. Herää tällöin kysymys,tokko tämä työ ja vaiva kannattaa, tokko kokonaissaavutus kykeneekorvaamaan kaikki kestetyt vaarat ja tappiot ja oikeuttaa vastaamaanmyöntävästi. Tämä ei ole pelkästään teoreettinen probleemi;elämäkin voi vasta silloin kohota korkeimmilleen, kun sillä varmanaon edessään arvokas päämäärä ja kun tästä tietoisuudesta virtaajännitystä ja mielihalua kuhunkin yksityiseen toimintaan.
...