Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kirj.
Louis Tracy
Suomentanut
Aito Kare
Helsingissä,Kustannusliike Minerva Oy,1923.
Sirdarenin haaksirikko.
Lady Tozer korjasi taistelunhaluisena kultasankaisia silmälasejaan.Hän oli oleskellut liian monta vuotta kaukaisessa idässä. Hongkongissakutsuttiin häntä yleisesti "mandariiniksi". Englantiin menevänSirdarenin päällikkö arvasi joutuvansa kidutuspenkille ottaessaanpaikkansa salongin pöydän ääressä.
"Onko totta, kapteeni, että joudumme pyörremyrskyyn?" kysyi hänenarmonsa.
"Kuka niin on sanonut, lady Tozer?" Kapteeni Ross oli varovainen,vaikkakin hiukan hämmästynyt.
"Miss Deane. Muistelen hänen joku aika sitten sanoneen, että tepuhuitte siitä hänelle."
"Minä?"
"Niin, ettekö se olleet te? Joku puhui siitä aamulla minulle. En kaiitse ole voinut sitä arvata", sanoi Iris Deane katsoen häneen suurilla,sinisillä silmillään.
"Ah niin, — aivan niin — olin sen unohtanut", sanoi tahdikas merimies.
"Onko se totta?" kysyi lady Tozer kiusottavasti.
"On, totta se on", vastasi kapteeni Ross samanlaisella äänensävyllä.
"Kauheata!" läähätti hänen armonsa salaamatta pelkoaan.
"Tulitteko vakuutetuksi siitä vilkaistessanne aurinkoon?" kysyi Iris.
Kapteeni hymyili. "Tällä kertaa osasitte lähemmäksi totuutta kuin ehkäluulettekaan, miss Deane", sanoi hän. "Eilen huomioita tehdessämme oliauringon ympärillä harvinainen kehä. Tänä aamuna huomasitte kentiesmeren olevan peilityynenä, ainoastaan joku maininki silloin tällöinsitä liikautti. Ilmapuntari putoaa nopeasti ja arvelen ennen päivänloppua alkavan kovan merenkäynnin. Pelkään, ettette ole tottunutmerenkäyntiin, lady Tozer! Oletteko te, miss Deane?"
"Minäkö! Olisi ihastuttavaa olla oikeassa myrskyssä!"
"Varjelkoon! Toivon, ettei siitä tule kovin raju!" huudahti lady Tozer.
"Ei ole mitään levottomuuden syytä!" vastasi kapteeni. "MyrskyKiinanmerellä on tietysti raju niin kauan kuin sitä kestää, muttasellainen alus kuin Sirdaren ei siitä paljon välitä."
Senjälkeen poistui kapteeni Ross, eivätkä matkustajat enää häntä sinäpäivänä nähneet.
Hänen armonsa antoi puheenaiheen jäädä ja mittaili miss Deanealorgnettinsa läpi.
"Sir Arthurilla on kai aikomus tulla kesäkuussa kotiin Englantiin,luulen kuulleeni?" sanoi hän.
Iris oli harvinaisen terve nuori nainen. Hänen huomionsa oli tällähetkellä kiintynyt suureen banaaniin ja hän nyökkäsi iloisesti.
"Te oleskelette hänen tuloonsa asti kai sukulaisten luona?" jatkoi lady
Tozer.
"Sukulaisten? — Niitä meillä ei ole ketään — tarkoitan sellaisia,joiden kanssa erityisesti seurustelisimme. Pysähdyn pariksi päiväksiLontooseen neuvotellakseni ompelijattareni kanssa ja matkustan sittensuoraan Heimdaleen, maatilallemme Yorkshireen."
"Mutta teillähän pitää tietysti olla seuranainen?"
"Seuranainen? Rakas lady Tozer, tekikö isäni teihin sellaisenvaikutuksen, että hän sallisi ikävän, lihavan vanhan naisen tehdäelämäni sietämättömäksi?"
Korko vastauksessa oli sanalla "lihava". Mutta Iris ei ollut tottunutolemaan ristikuulustelussa.
Kolmikuukautisella sa