TAAVETTI LIVINGSTONE, HÄNEN ELÄMÄNSÄ
JA TOIMENSA
Kirj.
F. H. B. Lagus
Helsingissä, 1881.
Kansanvalistus-seuran kustantama.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.
Taavetti Livingstone.I.
Erinomaisella mielihyvällä katselee ihmis-ystävä sellaisia henkilöitä,jotka vaatimatta minkäänlaatuista omaa hyötyä työskentelevätihmiskunnan yhteiseksi eduksi ja varsinkin sellaisten kanssa-ihmisten,joille onni ei ole suonut samoja etuja kuin rikkaille ja sivistyneille.Kun tämänkaltainen työ sitäpaitse tehdään suurimmalla uutteruudella, jakun se on saanut alkunsa siitä osanottavaisuudesta, jonka Luojamuutamille on antanut runsaammassa määrässä kuin toisille, niin on sesitä kauniimpi, kuta harvinaisemmin sitä ylimalkaan nähdään. Silläihmisluonnossa on jo alkuaan taipumus itsekkäisyyteen, ja paljouseammin nähdään yksityisten sortavan toisten oikeutta oman etunsasuurentamiseksi, kuin auttavan lähimmäistään, kärsien itse vahinkoa jasiitä huolimatta kuitenkin uhraavan työnsä toisten hyväksi. Ettäkuitenkin sellaisia ihmisiä on, jotka viimeksi mainitulla tavallatekevät, siihen on etupäässä syynä hengen sivistys ja nöyryys. Se mies,josta tässä on aikomuksemme puhua, on koko elämässään osoittanutolevansa juuri sellainen, että hänestä voi sanoa kaikki nämä ylistyksetvähintäkään liioittelematta.
Taavetti Livingstone oli syntynyt vuonna 1815 vähäisellä Ulva-nimiselläsaarella, joka kuuluu Hebridien saaristoon Skottlannin luoteisellakulmalla. Hänen iso-isänsä oli köyhä mies, joka oli vuokrannut tämänpienen saaren asumasijaksensa. Köyhyydestä huolimatta oli sekä hän ettähänen esi-isänsä pysyneet aina kelpo miehinä. Joku noista kovassatyössä karaistuista miehistä oli koko kotoseudullansa tunnettutavallista suuremmasta ymmärryksestään ja älykkäisyydestään ja hänenkerrotaan kuolinvuoteellansa kutsuneen kaikki lapsensa ympärillensä jasanoneen heille: "Minä olen kaiken ikäni tarkoin kuulustellut kaikkitarinat, jotka olen saanut kuulla suvustamme, enkä ole esi-isistämmekuullut ainoatakaan sanottavan epärehelliseksi mieheksi. Jos siis jokuteistä tahi lapsistanne rupeaisi epärehelliseksi, niin se ei ole mikäänsukuvirhe. Minä jätän teille tämän muistutuksen: olkaa rehelliset!"Tämä varoitus annettiin sellaisella ajalla, jolloin, kuten Englanninmainio historioitsija Macaulay kertoo, ylämaan asukkaat olivatmelkein yhtäläiset kuin Kafferit Kap-maassa; jokainen, joka olivarastanut karjaa, taisi päästä rangaistuksesta vapaaksi, kun vaanantoi osan saaliista heimokuntansa päällikölle.
Livingstonen esi-isät olivat alkuansa katolilaisia, mutta heidänisäntänsä kännytti heidät protestanteiksi käyskennellen heidänkeskuudessaan uutta oppia saarnaamassa ja hänen seurassaan oli mies,joka kädessään heilutteli keltaista keppiä. Tämä katu oli kartanonalustalaisten huomion vetänyt puoleensa suuremmassa määrässä kuinisännän saarnat, ja uusi oppi kulki kauan sen jälkeen "keltaisen kepinopin" nimellä.
Köyhyys pakoitti viimein asukkaat Ulva saarelta muuttamaan eräällepuuvillatehtaalle kauniin Clyde-virran varrelle lähellä Glasgow'ia.Täällä rupesi Livingstonen isä, palveltuansa tehtaalla, viimeinpitämään vähäistä kauppaa, jolla hän ansaitsi elatuksen perheellensä.Hän kasvatti lapsensa erinomaisella lempeydellä ja rakkaudella, jollahän voittikin heidän sydämmensä niin suuressa määrässä, ettäLivingstone vielä vanhoilla päivillään häntä muistelee suurimmallahellyydellä ja kunnioituksella. Perheen varattomuuden vuoksi pantiinnuori Ta