Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Saksan kielestä suomentanut Kuusikko. [Suurimmaksi osaksisuomentanut E. N. Setälä.]
W. Churberg, Helsinki, 1881.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.
Homo sum: humani nil a me alienum puto.
Terentius, Heautontimerumenos, 77.
Tekijän esipuhe.
Valmistellessani itseäni Sinain niemen historian kirjoittamiseen,veti kristillisen ajan ensimmäisten vuosisatojen tutkiminen minultapitkän ajan, ja noiden monilukuisten martyroloogisten ja askeettistenkirjoituksien, pyhimys- ja munkkijuttujen joukosta, jotka minunoli ahtaalle rajoitettua tarkoitustani varten läpi tutkiminen jaseulominen, löysin (Cotelerion "ecclesiae graecae monumenta'ssa")kertomuksen, joka kaikessa vähäpätöisyydessäänkin tuntui minustaomituiselta ja liikuttavalta. Sen tapahtumapaikkana oli Sinain vuorija sen juurella oleva kosteikko Pharan.
Kun minä sittemmin, matkustaissani petrealaisessa Arabiassa, ominsilmin näin Sinain erakkojen luolat ja omin jaloin astuin niihin,niin tämä kertomus jälleen juohtui mieleeni, eikä se mielestänilähtenyt koko erämaanmatkallani.
Omituisimman-laatuinen sielun-arvoitus näytti minusta ilmaantuvantässä yksinkertaisessa tapauksessa.
Erästä erakkoa syytetään väärin toisen rikoksesta, ja itseäänpuolustamatta hän antautuu rankaistuksen, seurakunnan yhteydestäsulkemisen, alaiseksi. Vasta rikollisen oman tunnustuksen kauttahänen viattomuutensa tulee ilmi.
Oli erittäin viehättävää ajatella niitä sielunliikkeitä, jotkajohtivat sellaiseen apathiaan (apatheia), sellaiseen tunteidenlannistamiseen, ja samassa kuin näiden omituisten luolan-asujantentoimiminen ja ajatteleminen minussa itsessäni tuli yhä selvemmäksi,muodostui, ikäänkuin esimerkiksi, Paavalini kuva, ja pian kokoontuitämän ympärille kehä aatteita sekä viimein selvä käsitys, jotka minuaahdistelivat ja pakoittelivat, siksi kuin koetin taiteilijan keinoin,kertomuksen muodossa niitä ilmaista.
Koptilaisten munkkikertomusten lukeminen, johon minut saattoi Abel'inkoptilaiset tutkimukset, antoi minulle ulkonaisen aiheen muodostamaantätä minussa jo täydelleen selväksi kypsynyttä ainetta romaaniksi.Myöhemmin minuun erittäin vaikutti H. Weingarten'in pieni, muttatärkeän-arvoinen kirjoitus munkkilaisuuden synnystä, joka minuavieläkin pidättää etenkin Egyptin ensimmäisten kristillistenvuosisatain tutkimisessa.
Ei olisi paikallaan, jos tässä rupeisin esittämään niitä kohtia,joissa luulen itselläni olevan syytä poiketa: Weingarten'ista.Terävä-älyinen Breslau'ilainen virkakumppanini heittää syrjäänpaljon, mikä ei ansaitsekaan pysyä paikassaan, mutta monin paikoinkirjassansa hän näyttää lakaisevan liian terävällä luudalla.
Vaikka minun olisi ollut yhtä helppoa sijoittaa kertomuksenineljännen vuosisadan viidennen kymmenen alkuun kuin neljännenkinkymmenen, niin olen kuitenkin sen jättänyt tekemättä, koska luulenvarmaan voivani todistaa, että jo sinä aikana, jonka minä olenvalinnut esitettäväkseni, oli, paitsi Serapistemppelin pakanallisiaerakkoja (egkekleismenoi), myöskin kristillisiä anakoreetteja.Siinä yhdyn häneen täydellisesti, ett'ei järjestetyn munkkilaitoksenalkua missään tapauksessa ole oletettava ennen vuotta 350.
Minun Paavalini on tietysti eroitettava tuosta "ensimmäisestäera