Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
K. J. Gummerus
K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1900.
Esilause.
Sovitus haudalla.
Palkinto.
Merimiehen morsian.
Sadan leukaluut.
Esilause.
_Kaarle Jaakko Gummerukselle, syntynyt 1840, tulee PietariHannikaisen jälkeen tienraivaajan kunnia suomenkielisennovellikirjallisuuden alalla. Halu tarinoida ja runoella oli hänelläluontainen ja ilmeni jo kouluaikana. Hän sommitteli ahkerasti pieniä,sisällykseltään romantillisia kertomuksia ruotsinkielellä, joita hänluki omaisilleen. Kodin uskonnollinen henki ja kasvatus vaikuttihänessä kouluajan lopulla voimallisen herätyksen, jonka synnyttämäuskonnollinen mieliala pysyväisesti tuli hänen elämänsä perussäveleksi.Toinen aate, joka määräsi hänen työnsä suunnan, oli suomalaisuudenaate, joka hänen ylioppilaaksi tulonsa aikoina entistä suuremmallavoimalla innostutti mieliä nuorison keskuudessa. Sen vaikutusta oli,että kun hän julkisuudessa alotti kirjailijatoimensa, hän ottikäyttääksensä suomenkieltä, siten työskennelläksensä suomalaisenkirjallisuuden kohottamiseksi ja suomalaisen rahvaan sivistämiseksi.Mutta tosi sivistys oli hänellä eroittamattomasti yhtynyt siihenuskonnolliseen maailmankäsitykseen, jonka hän kodistaan oli perinyt jaomakohtaisesti itselleen omistanut. Siinä hengessä hän kirjailijanakintahtoi vaikuttaa. Lapsuuden usko ja nuorukaisen äsken herännytisänmaallinen innostus yhtyivät hänellä ehjäksi, sopusointuiseksiihanteeksi, jolle hän aina pysyi uskollisena.
Ensimmäiset kertomuksensa Kaarle Jaakko Gummerus enimmäkseen julkaisiSuomettaressa vv. 1862-66 sekä kuvalehdessä Maiden ja merien takaa vv.1864-66, käyttäen nimimerkkiä —l —b —s. Eri kirjana hän julkaisi v.1862 »uutelon» eli novellin »Veljekset», 1865 »Alkuperäisiä suomalaisiaUuteloita I» (kolme eri kertomusta), historiallisen novellin »Rahvaantytär, miljoonain hallitsia» v. 1868, suurimman ja parhaana pidetynromaaninsa »Ylhäiset ja alhaiset» v. 1870 (toinen painos 1880),»uutelo» sarjan vihkot II ja III v. 1873, ja kahta vuotta myöhemminnovellin »Peritäänkö vihakin?» — Jo tämän tavattoman runsaantuotteliaisuuden kautta Gummerus muutamassa vuodessa astuisuomenkielisten kirjailijain ensi riviin. Hänen ensimmäistä koettaanarvostelussansa sanoo J. V Snellman, että se suurista puutteistahuolimatta oli lupaava, koska se osotti tekijällä olevan runsaanmielikuvituksen, ja esitystavassa oli vilkkautta ja voimaa, joka ei oletavallista. Seuraavina vuosina ilmestyneistä kertomuksistatunnustettiin, että ne osottivat kaikin puolin suurta edistystä.Loppumattoman runsas mielikuvitus ja vilkas, sujuva, usein sukkelaesitystapa olivat ne luontaiset lahjat, jotka Gummeruksesta tekiväthyvin tuotteliaan ja suositun kirjailijan. Kun hän näille lahjoilleenantoi vapaan vallan, sujui työ kuin itsestään. Hän ei koskaan paljonvaivannut päätänsä syvällisellä suunnittelulla eikä pitänyt lukuakaunotieteen kaavoista taikka kirjallisuuden »virtauksista» ja»suunnista». Epäilemättä onkin totta, ettei hänen teostensa arvorunollisuuden korkeimpain vaatimusten mukaan ole erittäin suuri.Mutta se ei estänyt häntä tulemasta suomalaisen suuren yleisönlempikirjailijaksi, johon ennen kaikkea on vaikuttanut se henki, jossahänen kertomuksensa ovat kirjoitetut ja jonka kansa tunsi omaksensa.Kaikkialla ihmiskohtaloissa Gummerus näkee Jumalan johdatusta,hänen armahtavaa rakkauttaan, mutta myöskin hänen rankaisevaavanhurskauttaan. Vaikka maailmassa pahan ja hyvän taistelussa pahuudenvalta useinkin näyttää olevan täydellinen, o