E-text prepared by Tapio Riikonen
Kuvauksia matkoilta Keski-Aasiassa ja Kiinassa
Kirj.
Suomensi Uuno Helve
Werner Söderström, Porvoo, 1900.
1. Pekingiin.
2. Kirgiisien aron yli.
3. Pamirin poikki.
4. Jakin selässä Mus-tag-ataa ylös.
5. Vesillä pähkinänkuoressa.
6. Aavikolle lähtö.
7. Kuolonhiljaisuuden koti.
8. Vedetönnä.
9. Vettä.
10. Kaksi viikkoa lehtimajassa.
11. Viimeiset kameelit.
12. Vaarallisia kulkupaikkoja.
13. Muuan haudattu kaupunki.
14. Kuoleva joki.
15. Villin kameelin kotimaan poikki.
16. Lopultakin Tarimin rannalla.
17. Kuinka minä hankin Islamille hyvitystä.
18. Muuan kanoottimatka Lop-vesillä.
19. Muuan tyly herra.
20. Muuan jälkilasku.
21. Karkaus ja käräjät.
22. Poikki villiaasin ja villijakin maiden.
23. Tapaamme taas ihmisiä.
24. Tanguuttilais-rosvoja.
25. Määrän päässä.
26. Kotoisille rannoille.
1.
Elokuun loppupäivinä 1893 istuin junassa, joka kulkea jyryyttiPietarista itään päin. Vaunun ikkunain ohi vilahteli rajattomia aroja,parrakkaita talonpoikia, joilla oli päässä karvareuhkat ja ylläsarkakauhtanat, valkosia kirkkoja, joissa jokaisessa oli vihreälyökkikupooli, kyliä ja tuulimyllyjä. Lakkaamatta, päiväkausia vierisama taulu matkustajan silmäin ohi.
Kun oli päästy tuolle puolelle Moskovan, väheni ahdinko vaunuissa.Itsekukin sijoittui nurkkaansa niin mukavasti kuin taisi, pantiintupakaksi ja alettiin pakinoida. "Minne matka?" kyseltiin toisiltaan.Useimmat aikoivat lähiseudun kaupunkeihin. Tuli sitten minunkinvuoroni.
"Entä minnekkä teillä on matka?" kysyi muuan matkatoveri vastapäiseltäsohvalta.
"Pekingiin".
Kysyjä ei nähtävästi ollut kuullut sitä nimeä koskaan ennen.
"Pekingiin? Enpä ole kuullut sen nimistä asemaa. On kai jossaintoisessa kuvernementissa".
Pari muuta matkustajaa, jotka kuulivat vastauksen, hymähtivät.
Nähtävästi he pitivät sitä hyvänäkin pilana.
Mutta, lukijani, ei se pilaa ollut, vaan täyttä totta. Minä todellakinolin menossa Kiinan pääkaupunkiin, sinne Keltaisen meren rannalle,hyvinkin tuhannen ruotsin peninkulman päähän niiltä seuduilta, missänyt kulimme.
Olin tehnyt rohkean suunnitelman matkustaa halki koko Aasian, pitkinpituuttaan, Kaspianmereltä Tyynelle valtamerelle saakka.
Peking oli oleva tämän matkan loppupäänä, vaikkei varsinaisena määränä.Oikea matkani määrä oli se mahtava ylänkö, joka kohoo tämän maanosankeskustassa, jota kannattavat ja ristiin rastiin halkovat maailmankorkeimmat vuoriselänteet ja jonka harjalla leviää avaroita aroja jahiekka-aavikoita. Monet osat tätä Ylä-Aasiaa ovat vielä hyvin vähäntunnettuja tai aivan tuntemattomia. Näitä seutuja oli tarkoituksenitutkia, uusilla löydöillä rikastuttaakseni tietoja maapallommepinnasta.
Ei siis ollut tarkoitukseni matkustaa kuin sananlennättäjä,mahdollisimman suoraan, mahdollisimman lyhyessä ajassa. Päinvastoin,aijoin kulkea ristiin rastiin, tehdä lukemattomia mutkia, kiipeillävuorien yli, vaeltaa tasankojen halki, milloin vesirikkaita,hedelmällisiä seutuja, milloin vedettömiä aroja ja aavikoita.
Monta eri kulkuneuvoa olin tällä retkelläni käyttävä. Kameelilla