Produced by Tapio Riikonen
Kertomus siitä, kuinka Ivan Ivanovitshja Ivan Nikiforovitsh riitaantuivat
Kirj.
Suomentanut Reino Silvanto
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1912.
Ivan Ivanovitsh ja Ivan Nikiforovitsh.
Kyllä se Ivan Ivanovitshin turkkitakki on mainio! Se on kerrassaanerinomainen! Ja sellaiset reunukset kun siinä on! Hitto vieköön, kuinkakaunista nahkaa! Sellaista tummansinistä, ikäänkuin huurteista!Lyönpä vaikka millaisen vedon, ettei ole kenelläkään sellaisiaturkinreunuksia! Katsokaa Herran nimessä niitä — etenkin jos hänpysähtyy juttelemaan jonkun kanssa — katsokaa niitä sivultapäin:kuinka hivelee silmää! Ei saata sanoin selittää: samettia! hopeata!tulta! Hyvä Jumalani ja sinä ihmeittentekijä Nikolai, Herran valittu,miksei ole minulla sellaista turkkitakkia? Hän teetti sen jo ennenAgafja Fedosejevnan lähtöä Kiovaan. Tunnettehan Agafja Fedosejevnan?Sama, joka puri eräältä oikeusmieheltä korvan.
Kelpo mies, tuo Ivan Ivanovitsh! Ja sellainen talo kun hänellä onMirgorodissa! Yltympäri talon kiertää katos, jota tammiset pylväätkannattavat, ja katoksen alla on joka puolella penkkejä. Kun IvanIvanovitshin tulee liian kuuma, niin hän heittää turkkitakin yltään,riisuu vaatteensa ja istuutuu paitasillaan katoksen alle levähtämään jakatselemaan, mitä pihalla ja kadulla tapahtuu. Millaisia omena- japäärynäpuita hänellä on aivan akkunain alla! Avatkaa vain akkuna, niinoksat itsestään ojentuvat huoneeseen. Sellaista on talon edustalla,mutta katsoisittepa, millaista on puutarhassa! Mitäpä ei siellä olisi?Luumuja, kirsikoita, vihanneksia, auringonkukkia, kurkkuja, meloneja,papuja, onpa puimakatos ja pajakin.
Ivan Ivanovitsh on kelpo mies! Hän pitää tavattomasti meloneista; neovat hänen mieliruokaansa. Kun hän on syönyt päivällistä, niin hänmenee paitasillaan ulos katoksensa alle ja käskee Gapkan tuoda kaksimelonia. Sitten hän leikkaa ne, kokoo siemenet erityiseen paperiin jaalkaa syödä. Sen jälkeen hän käskee Gapkan tuoda mustepullon ja kynänja kirjoittaa omakätisesti paperille, jossa siemenet ovat: "Tämä melonisyötiin sinä ja sinä päivänä." Jos joku vieras söi mukana, niin hänlisää: "se ja se otti osaa".
Mirgorodin tuomari-vainaja katseli aina ihastuksella Ivan Ivanovitshintaloa. Eikä se ollutkaan hullumman näköinen. Minua miellyttää se, ettäjoka puolelle taloa on rakennettu vajoja ja katoksia, niin että, joskatsoo kauempaa, ainoastaan katot näkyvät toinen toistaan ylempänämuistuttaen lautasta, joka on täynnä pannukakkuja, tai, ehkä vieläparemmin, puun kyljessä kasvavia sieniä. Katot ovat ruokoa; salava,tammi ja pari omenapuuta levittävät niitten yli tuuheita oksiaan.Lehväin välistä vilkkuu pieniä akkunoita valkoisine, kuvioillakoristettuine luukkuineen.
Niin, Ivan Ivanovitsh on kelpo mies! Tunteepa hänet itse Pultavankomisarius! Kun Dorosh Tarasovitsh Puhivotshka saapuu Horolista,pistäytyy hän aina Ivan Ivanovitshin luo. Ja esipappi, isä Pietari,joka asuu Koliberdassa, tapaa sanoa vierailleen, ettei hän tunne toistaihmistä, joka niin hyvin täyttäisi kristilliset velvollisuutensa jaosaisi elää niin kuin Ivan Ivanovitsh.
Hyvä Jumala, kuinka nopeasti aika kuluu. Siitä on jo yli kymmenenvuotta, kun Ivan Ivanovitsh joutui leskeksi. Avioliitto oli lapseton.Mutta Gapkalla on lapsia, jotka juoksevat pitkin pihamaata. IvanIvanovitsh antaa tuontuostakin kullekin heistä rinkelin, palasenmelonia tai päärynän. Aittain ja kellarien avaimet