E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kirj.
James Oliver Curwood
Alkuperäinen nimi: "The Wolf Hunters"
Porvoossa,Werner Söderström Oy,1922.
1. Taistelu metsässä.
2. Kuinka Vabigunista tuli valkoinen mies.
3. Roderick näkee jalanjälkiä.
4. Rod pääsee eräelämän makuun.
5. Salaperäisiä laukauksia salolla.
6. Mukoki häiritsee vainajien kotirauhaa.
7. Roderick keksii pukinnahkapussin.
8. Kuinka sudesta tuli ihmisen seuralainen.
9. Susi kostaa heimolaisilleen.
10. Rod tutkii rotkoa.
11. Rod näkee unta.
12. Luurankomiehen salaisuus.
13. Kinosten keskellä.
14. Vabin vapauttaminen.
15. Rod pitää rosvoja tiukalla.
16. Yllätyksiä kauppa-asemalla.
1.
Kanadan saloilla oli pakkastalvi. Kuu kohosi niiden ylle punaisenapallona; se valoi kimmeltävää kumotustaan yön rajattomaanhiljaisuuteen. Ei risahduskaan särkenyt lumilakeuksien aavemaistaäänettömyyttä. Hetki oli liian myöhäinen päivän hyörinälle, liianaikainen yöeläinten karjunnalle ja sipatukselle. Järven jäätynytpinta kuvasteli kuun kelmeätä valoa ja miljoonien tähtien tuiketta.Sen reunamilla kohosi pihtakuusimetsä mustana ja yrmeänä. Aivanrannoilla, miltei hämärään peittyneenä, kasvoi lumen ja jään sortamaalehtikuusinäreikköä.
Suunnattoman iso valkea pöllö lentää lepatteli esiin tuostapimennosta, palasi sitten takaisin turvapaikkaansa, ja sensiipien ensimmäinen havina kuului pehmeänä yön salamyhkäisessääänettömyydessä. Päivällinen lumipyry oli tauonnut; ei ainoakaanilmanhenkäys huojuttanut puiden lumipeitteisiä oksia. Mutta jäätävänkylmä oli — niin kylmä, että liikkumattomaksi jättäytynyt mies olisitunnissa muuttunut jääkimpaleeksi.
Äkkiä rikkoi hiljaisuuden tavaton, rämähtelevä ääni, joka muistuttisyvää huokausta, mutta ei ihmisen rinnasta kohonnutta; ääni, joka saiveren hyytymään suonissa ja sormet näppäilemään pyssynliipaisinta. Setuntui tulevan lehtikuusivesakon pimennosta. Sitten oli hiljaisuusankarampi kuin koskaan ennen, ja äänettömän lumihaituvan tavoinkatosi pöllökin järven jäätyneen pinnan yli vastakkaiselle puolelle.
Hetken kuluttua ääni kuului uudelleen, tällä kertaa äskeistäheikommin. Metsänkävijä olisi sukeltanut syvemmälle pimennon turviinja sieltä kuulostellut ja tähystellyt, sillä hänen korvansa olisierottanut tuossa äänessä haavoitetun villieläimen kärsimyksen jatuskan pusertamaa hurjaa, tukahdettua särähtelyä.
Hitaasti ja varovasti astui suunnaton hirvi esiin pimennosta kuunvaloon. Sen komea pää, jota raskaasti painoi mahtava sarvipari,kääntyi vainuten järven pohjoisrantaa kohti. Sieraimet värähtelivätja silmät leimusivat, ja jäljistä jäi hangelle verinen juova.Puolisen mailia kuljettuaan se pääsi pihtakuusimetsikön reunaan jaetsiytyi vaistonsa ohjaamana tiheikön suojaan. Metsämiehen silmäolisi nähnyt, että kahlatessaan jalankorkuista lumihankea eläin olihenkihieveriin haavoittunut.
Viitisenkymmenen metrin päässä lehtikuusiryteikön takana se pysähtyipää korkealla, pitkät korvat eteenpäin kääntyneinä ja sieraimetkohotettuina taivasta kohti. Tässä asennossa hirvi kuulosteleeerottaessaan lohenmullon loiskauksen kolmen neljännesmailin päästä.
Oli yhä äänetöntä. Hiljaisuuden rikkoi vain järven vastakkaisellarannalla huhuilevan pöllön vaikeroiva huuto. Silti iso sarvas seisoiyhä hievahtamatta alallaan, ja lumeen sen