Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Alphonse Daudet
Suomentanut ja tekijän elämänkuvauksella varustanut V. Tarkiainen
WSOY, Helsinki, 1907.
Alphonse Daudet
Esipuhe
Kotiintulo
Beaucairen postivaunut
Mestari Cornillen salaisuus
Herra Seguinin vuohi
Tähdet
Arlesitar
Paavin muuli
Sanguinaire-saarten majakka
Sémillanten kuolinkamppailu
Tullimiehet
Cucugnanin kirkkoherra
Vanhukset
Suorasanaisia balladeja
I. Dauphinin kuolema
II. Aliprefekti luonnon helmassa
Bixioun salkku
Tarina miehestä, jolla oli kultaiset aivot
Runoilija Mistral
Kolme hiljaista messua
Oranssit
Kaksi majataloa
Milianassa
Heinäsirkat
Kunnianarvoisan isä Gaucher'n elämänvesi
Camarguessa
I. Lähtö
II. Mökki
III. "Toivomassa" (Saalista väijymässä!)
IV. Punainen ja valkea
V. Vaccarès
Kasarmin ikävä
Alphonse Daudet oli iloisen ja aurinkoisen etelän lapsi.Luonnonihanuudestaan kuuluisat Provencen seudut, missä lyyrillinentaiderunous ensi kerran puhkesi kukkaansa trubaduurilauluissaristiretkien aikana, on hänen kotimaansa. Sen antamat heimomerkitnäkyvät hänen olemuksessaan. Sielullinen hienous ja herkkyys,avonaisuus ja joustavuus, innostus ja vilkkaus kuvastuvat hänentaiteessaan samoin kuin hänen ulkomuodossaan, jossa on jonkinlaistanaisellista pehmeyttä ja suloutta yhtyneenä miehekkääseen ryhtiin.
Alphonse Daudet syntyi pienessä Nimesin kaupungissa 1840 — siissamana vuonna kuin Emile Zola — ja eli siellä kahdeksan iloista jahuoletonta lapsuusvuotta. Mutta kun isän silkkitehdasyritykset eivätmenestyneet, köyhtyi perhe ja siirtyi Lyoniin, jossa poika pantiinlukioon. Yksitoikkoisiksi muuttuivat nyt Alphonsen nuoruuden päivät.Hän ei viihtynyt tuossa suuressa ikävässä tehdaskaupungissa. "Hänjäi pois koulusta, vietti päivänsä vesillä pienten jokilaivojen,proomujen ja hinaajien tungoksessa, souteli sateessa, piippuhampaissa, absinttipullo taskussa, joutuen tuhansiin seikkailuihin…ja tuossa uupumuksessa, noissa ponnistuksissa ja vaaroissa hän tunsihurjaa iloa, oman olemuksensa ja synkän näköpiirinsä avartumista."Näin hän kertoo itse tästä ajasta. Lisäksi tulivat aineellisethuolet. Kuusitoistavuotias nuorukainen sai koulunsa päätettyäänryhtyä itse hankkimaan leipänsä hoitamalla rasittavaa, vähäpalkkaistaapuopettajan tointa Alais'n kaupungissa. Se oli, kuten hän itsesanoo, puutteiden ja murheen aika, jommoista hän ei toivo kenellekäänja jonka kärsimyksiä muistaessaan hän vielä vuosien perästä keskelläyötä herää kyyneliin. Hän kesti sitä vuoden päivät. Sitten hänpakeni Pariisiin vanhemman veljensä Ernestin luokse, jonka olionnistunut päästä siellä erään sanomalehden toimitukseen. Alphonsesaapui (1 p:nä marrask. 1857) perille väsyneenä ja nälkäisenä,mukanaan pieni vihko novelleja ja runoja, joista osa oli jo koulunpenkillä syntynyt. Alussa oli hänellä edessään kovat vuodet,ankara taistelu toimeentulon puolesta. Hän, kuten Zolakin, sailäpikäydä koulun, joka opetti ymmärtämään, mitä puute on. Tuo suurimaailmankaupunki ei ollut siroilla lemmenlauluilla valloitettavissa,vaikka ne — Les Amoureuses — luonnonrikkaudellaan herättivätkinjonkun kirjallisuuden ystävän huomiota ja hankkivat Daudet'lle aputoimittajan paikan Figaro lehdessä.
Pikku piirrelmät ja sadut