Kirj.
J. S. Fletcher
Englanninkielestä (The Mazaroff murder) suomentanut
Alpo Kupiainen
Valittuja salapoliisiromaaneja 12
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Oy,1924.
I. Herra Mazaroff.
II. Lehtokurpan majatalo.
III. Kadoksissa.
IV. Nuoruuden vapaamuurariutta.
V. Ainoa uskottu.
VI. Herra Crole Bedford Rowin varrelta.
VII. Muistolevy.
VIII. Majatalon isännän pyssy.
IX. Kapkaupungin postileima.
X. Yorkilainen asianajaja.
XI. Poliisien otaksuma.
XII. Salakirjoituksinen kirje.
XIII. Timanttimaailma.
XIV. Bond-kadun jalokivikauppias.
XV. Äsken rikastuneet.
XVI. Koputus oveeni.
XVII. Miten se oli saatu?
XVIII. Kadonnut mies.
XIX. Sileä seinä.
XX. Avoin valtuutus.
XXI. Uusia renkaita.
XXII. Ketä epäillään?
XXIII. Kuka oli nainen?
XXIV. Tietymättömissä.
XXV. Kuka se mies oli?
XXVI. Me tunnemme miehen!
XXVII. Syytettynä.
XXVIII. Epäuskoinen Etsivä.
XXIX. Laivalle lähtevä juna.
Herra Mazaroff
Dick Harker se ensinnä toimitti minut kosketuksiin sen miehen kanssa,jonka salaperäinen, minun seurassani tapahtunut murha oli kolmellamantereella Mazaroffin juttuna kuuluisiksi tulleiden tapausten pohjana.Harker ja minä olimme vanhoja koulutovereita; yhdessä liityimmearmeijaan nuorina upseereina; olimme samassa pataljoonassa kokomaailmansodan ajan; haavoituimme samana päivänä ja samassa kahakassa —kaksi viikkoa ennen aselepoa; meidät lähetettiin samaan sairaalaankotimaahan ja pääsimme sieltä vihdoin, kumpikin kykenemättä jatkamaansotapalvelusta, mutta kummallakin onneksi kaikki jäsenet tallella. Jaensimmäiseksi pisti silloin silmäämme se seikka, että se maailma, johonilmestyimme, oli äärettömän paljon toisenlainen kuin se, joka oliolemassa silloin, kun lähdimme Belgiaan ensimmäisten sadantuhannenmiehen mukana; ja toiseksi saimme sen varman vakaumuksen, ettei mikäänenää pääsisi entiselleen. Olimme tyyten tuntemattoman kynnyksellä, jaanteeksiannettavaa oli, että me kumpikin jonkun aikaa vetelehdimmeLontoossa tekemättä mitään, katsellen ympärillemme ja ihmetellen.Eräänä aamuna Harker saapui asuntooni minun ollessani vieläaamiaisella, viskasi pöydälle Times-lehden numeron ja osoittisinisellä kynällä merkittyä ilmoitusta henkilösarekkeessa.
"Tuossa on sinulle hommaa, Mervyn", hän huomautti tavalliseensuorasukaiseen tapaansa. "Pane toimeksi!"
Otin lehden ja luin ilmoituksen, ennen kuin virkoin mitään.
Henkilö, joka on äskettäin palannut Englantiin oltuaan pitkän ajan ulkomailla ja aikoo lähteä laajalle kiertomatkalle pohjoisiin maakuntiin omalla autollaan, haluaa seurakseen hilpeätä, seurustelukykyistä, hyvin kasvatettua ja tietorikasta nuorta herrasmiestä. Etusija annetaan entiselle upseerille, joka haavoittuneena on vapautettu palveluksesta. Hyvä täysihoito ja runsas palkkio luvataan. Tarjokkaita pyydetään lähettämään täydelliset ja tarkat tiedot itsestään ja ilmoitukset suosittajistaan osoitteella: Lokero M. 5343, The Times, E.C.4.
Laskin lehden syrjään ja kävin jälleen käsiksi aamiaiseeni.
"Hakijoita ilmaantunee kymmenisentuhatta", huomaut