Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Suomentanut
Emil Mannstén
Sortavalassa,Karjalan Kirjakauppa- ja Kustannusliike,1902.
I. Äiti ja poika.
II. Pakanallinen ylimys-asunto.
III. Erilaisia vieraita.
IV. Yöllisinä hetkinä.
V. Susi ja kettu.
VI. Fabiola ja hänen orjansa.
VII. Huvila ja sen asukkaat.
VIII. Lankeemus.
IX. Katakombit.
X. Eräs kokous keisarin palatsissa.
XI. Suruhuoneesta huvilalle.
XII. Edikti.
XIII. Ensimäinen uhri.
XIV. Pankratius rakkaudentöitten harjoittajana.
XV. Taistelun kautta voittoon.
XVI. Sebastianus.
XVII. Taistelevasta riemuitsevaan kirkkoon.
XVIII. Nemesis.
XIX. Fabiola ja Mirjam Jeesuksen jalkain juuressa.
XX. Vihdoin löydetty.
Ensimäinen Luku.
Äiti ja poika.
Siirtyköön arvoisa lukija ajatuksissaan vanhaan Roomaan, sen ajankaikki hallitsevaan, ylpeään ja mahtavaan maailmankaupunkiin, jalähteköön käymään kanssamme sen katuja eräänä syyskuun päivänä vuonna302. Aurinko painuu mailleen, huikaisevan päivän helle alkaa vaihtuasuloiseksi vilpeydeksi. Eipä kummaa siis, että kohtaamme lukuisastikävelijöitä, jotka päivän tapahtumista puhellen ovat menossa Caesarintai Sallustiuksen puutarhoihin.
Liittymättä näihin joukkoihin, suuntaamme me askelemme Mars-kentäksinimitettyä paikkaa kohden, joka sijaitsee seitsemän kukkulan jaTiber-joen rajoittaman tasangon välissä. Tälle kentälle, jota ennenkäytettiin pääasiallisesti leikkitaisteluihin ja sotaharjoituksiin,oli vähitellen Rooman tasavallan aikoina rakennettu komeita yleisiärakennuksia. Sitten kun Pompeius oli rakennuttanut teatterinsaMars-kentälle, valitsi Agrippa kohta sen jälkeen paikan Panteoniansasekä sen viereen ulottuvia kylpylaitoksiaan varten. Sitäpaitsiyksityiset alkoivat ehtimiseen hommata rakennuksiaan kentälle, jotavastoin myöhemmin, keisarinvallan alkuaikoina, kukkulat tulivatylimystön kaupunginosaksi, jossa olivat komeimmat rakennukset. Niin oliesim. Palatinon kukkulalla Heron palatsin läheisyydessä Circus Maximus;Esqvilinon kukkulan täyttävät Tituksen kylpylät, raketut "kultaisentalon" raunioille, ja Aventinon kukkulalla sijaitsivat Caracallankylpylaitokset. Nykyään, vuonna 302, samotessamme Rooman katuja,rakennuttaa keisari Diokletianus suurenmoisia lämpökylpylaitoksiansa(thermae) Qvirinalin kukkulalle, vähän matkaa Sallustiuksenäskenmainituista puutarhoista.
Talo, jota kohden suuntaamme askelemme, on Qvirinalin kukkulanläheisyydessä ja täyttää, kuten tavallisesti patriisien asunnot siihenaikaan, melkoisen alan. Ulkoa päin jokseenkin kolkko ja koristuksiavailla, on se sisästä päin sitä viehättävämmän näköinen. Tarvitsemattapeljätä, että meidät uskaliaina tungettelioina käännytetään takaisin,käytämme hyväksemme oikeutta ajatuksissa ja mielikuvituksessaviipymättä astua Atriumiin. Siihen kehoittaa meitä ulkopuolella olevamosaikkiin sovitettu tervehdys "Salve" (tervetuloa).
Kaikesta mitä ympärillämme on, me huomaamme olevamme vanhan, rikkaanpatriisiperheen asunnossa. Hämillämme kaikesta tästä suurenmoisestakomeudesta, emme oikein tiedä, mihin ensiksi kääntää katseemme,komeihin pylväskäytäviinkö vaiko norsun luulla ja hopealla silailtuihinlepotuoleihin, itämaisista puista tehtyihin kallisarvoisiin pöytiin,hienotekoisiin byst