Kirj.
Wilkie Collins
Suomentanut
Eero Alpi
Kariston 50 p:n romaaneja N:o 28
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto,1914.
I. Herra James Smith
II. Nimetön kirje.
III. Etsiskelyretki.
IV. Lyhyt vierailu.
V. Syytettynä murhasta.
VI. Odottamaton todistaja.
Herra James Smith.
Ensimäinen palveluspaikkani, joka minulla oli elämässäni, ei ansioonkatsoen ollut erittäin edullinen. Hyvä puoli siinä oli, että opinammattini perin pohjin, mutta palkkaani en saanut säännöllisesti.Isäntäni eleli taloudellisesti ahtaissa oloissa, ja hänen palvelijansa,samoin kuin hänen muutkin velkojansa, saivat kärsivällisesti odottaa.
Mutta toinen palveluspaikkani korvasi kaiken, mitä edellisessä olipuuttunut. Minulle oli onni todellakin myötäinen päästessänipalvelemaan herra ja rouva Norcrossia. Tämä isäntäni oli hyvin rikasmies. Hän omisti suuren Darrock Hall-nimisen maatilan Cumberlannissa,samoin toisen maatilan Yorkshiressä ja sitäpaitsi hänellä oliJamaikassa suuria omaisuuksia, jotka tuottivat melkoista voittoa.Länsi-Intiassa oli hän tullut tuntemaan erään kauniin nuoren naisen,joka oli kotiopettajattarena eräässä englantilaisessa perheessä; hänrakastui tyttöön ja meni hänen kanssaan naimisiin, vaikka olikin tuotaneitosta kahtakymmentäviittä vuotta vanhempi. Häiden jälkeenmatkustivat he Europaan, ja juuri silloin pääsin minä heidänpalvelijakseen.
Minä palvelin uutta isäntääni kolme vuotta, hänen kuolemaansa saakka.Hän ei jättänyt jälkeensä yhtään lapsia. Hän kyllä arvasi, että hänennuori vaimonsa menisi uusiin naimisiin, mutta hän testamenteerasikuitenkin hänelle kaiken omaisuutensa, jonka myöhemmin tulisi siirtyärouvan toisissa naimisissa syntyville lapsille; ellei lapsia syntyisi,lankeisi omaisuus nimitetyille sukulaisille ja ystäville.
Isäntäni kuoleman jälkeen en kuitenkaan joutunut puille paljaille,sillä leski piti minut edelleen palveluksessaan. Minä olin hoitanutherraani koko hänen sairautensa ajan ja osoittanut siinä niin suurtahuolellisuutta, että olin saavuttanut lesken täydellisen suosion.Paitsi minua piti hän edelleenkin palveluksessaan kamarineitsyensäJosephinen, jonka vanhemmista toinen oli ollut mulatti, toinenvalkoihoinen, ja jonka hän oli ottanut mukaansa Länsi-Intiasta. Jo hetialussa teki minuun hyvin vastahakoisen vaikutuksen tuon naisenmielistelevä ja liehakoiva käytös sekä hänen rumat, ruskeat kasvonsa,ja minua kummastutti suuresti emäntäni kiintyminen häneen. Aika sittenosottikin, että kamarineitsyeeseen kohdistuneet epäluuloni eivätolleetkaan perusteettomat. Siitä saan puhua kauempana kertomuksessani.
Kaikkein ensin on minun nyt mainittava, että emäntäni lakkautti omantalouden Englannissa ja lähti matkalle mannermaalle, ottaen mukaansaminut ja kamarineitsyensä.
Me kävimme m.m. Pariisissa, Genuassa, Venetsiassa, Florensissa,Roomassa ja Neapelissa ja viivyimme muutamissa paikoissa moniaitakuukausia. Huhu kertoi emäntäni rikkauksista, ja hänen ympärilläänvilisi herroja, niin englantilaisia kuin ulkomaalaisia, jotka koettivatpäästä hänen suosioonsa ja tekivät hänelle naimatarjouksia. Muttakenenkään ei onnistunut tehdä häneen voimakkaampaa ja pysyväisempäävaikutusta; ja kun me sitten runsaamman kuin kahden vuoden oleskeluajanjälkeen ulkomailla taas saavuimme kotiin, oli emäntäni edelleenkinleski, eikä näyttänyt ollenkaan haluk