Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
A. Conan Doyle
Suomennos ('Adventures of Gerard').
Kustannusosakeyhtiö Ahjo, Helsinki, 1919.
Juusela & Levänen Oy Kirjapaino.
I. Kuinka kapteeni menetti korvansa.
II. Korsikalainen veljeskunta.
III. Ketunajo.
IV. Kuinka Etienne Gerard pelasti armeijan.
V. Urhoollisuusmitali.
VI. Kuinka Gerard kunnostautui Englannissa.
Kuinka kapteeni menetti korvansa.
Vanha soturi kertoi:
Olen nähnyt koko joukon kaupunkeja, ystäväni. En tahdo väsyttää teitäkertomalla, kuinka moneen niistä olen ratsastanut voittajanakahdensadan husaarin syöstessä perässäni. Ratsuväki oli suuren armeijanetunenässä, ja Conflansin husaarit olivat ratsuväen etunenässä, ja minäolin husaarien etunenässä. Mutta kaikista kaupungeista, joihin tulimme,on Venetsia naurettavin ja huonoimmin rakennettu. En voi käsittää, mitäihmiset, jotka sen rakensivat, ajattelivat ratsuväen manöövereistä.Murat'n ja Lasallen olisi ollut sangen vaikea johtaa eskadroonaVenetsian torille. Tästä syystä jätimme Kellermannin raskaan prikaatinja samoin omat husaarini Paduaan mannermaalle. Mutta jalkaväen kenraaliSuchet piti kaupunkia miehitettynä ja oli nimittänyt minutadjutantikseen siksi talveksi; häntä nimittäin miellytti seikkailuniMilanossa italialaisen miekkailunopettajan kanssa. Mies miekkailihyvin, ja oli onni Ranskan aseitten kunnialle, että minä olin hänenvastustajanaan. Hän ansaitsi läksytyksensä, sillä ellei pidä jonkunprimadonnan laulusta, niin voi olla vaiti, mutta on myöskin sopimatontalähennellä kaunista naista. Myös kaikkien myötätunto oli minunpuolellani, ja kun juttu oli loppunut, ja miehen leski joutunuteläkkeelle, olin Suchet'n adjutanttina ja seurasin häntä Venetsiaan,missä minulle sattui eriskummallinen seikkailu, jonka nyt kerronteille.
Ettekö ole olleet Venetsiassa? Ette, sillä ranskalaisethan matkustavatharvoin. Me matkustelimme paljon siihen aikaan; matkustimmehan m.m.Moskovasta Kairoon, mutta me tulimme niin suurena seurueena, ettei seollut varsin mieluista niille, joiden luona kävimme. Euroopalle koituusuuri päivä, kun ranskalaiset alkavat jälleen matkustella; he ovathitaita jättämään kotinsa, mutta kun he sen kerran ovat tehneet, eikukaan voi sanoa, kuinka kauaksi he matkustavat, jos heillä onsellainen johtaja mukanansa ohjaamassa ja näyttämässä heille tietä,kuin meidän pikkumiehemme. Mutta suuret päivät ovat olleet ja menneet,ja suuret miehet ovat kuolleet, ja tässä minä istun, viimeinen heistä,kahvilassa ja juon viiniä ja kerron juttuja.
Mutta minunhan piti kertoa Venetsiasta. Ihmiset elävät siellä kuinvesirotat liejusärkällä; mutta heidän talonsa ovat kauniita, jaheidän kirkkonsa, erikoisesti Pyhän Markuksen kirkko, ovat yhtä suuriakuin ne, joita olen nähnyt muissa kaupungeissa. Etenkin ovatvenetsialaiset ylpeitä kuvapatsaistaan ja tauluistaan, jotka ovatkuuluisimpia maailmassa. Sotilaitten joukossa on monta, jotkaarvelevat, että kun kerran heidän tehtävänsä on sotia, ei heidäntarvitse ajatella muuta kuin tappelemista ja ryöstämistä. Siellä oliesimerkiksi vanha Bonvet — hän jonka preussilaiset tappoivat samanapäivänä, kun minä voitin itselleni keisarin mitalin. Jos veitte hänetpois leiristä tai sota-alueelta ja puhuitte hänen kanssaan kirjoista jataiteesta, istui hän vain ja mulkoili teitä käsittämättömin ilmein.Mutta oikea soturi ymmärtää sekä henkisiä että ruumiillisi