Produced by Tapio Riikonen
Suomen kaartin retkestä Konstantinopolin muurien edustallevuosina 1877-1878
G. W. Edlund, Helsinki, kustantaja.
Helsingin Sentraalikirjapaino, 1899.
"Jotakin ehkä tietäisin,
Olinhan siinä minäkin."
Vänrikki Stool.
Kunnioitettavat lukijat.
Seuraava päiväkirja tarjoo lukijoillensa muutamia tietoja Suomenkaartin matkustuspaikoilta, viime itämaisen sodan aikana, ja sentoiminnoista siellä, niin myös kaikenlaisia hupaisia tapahtumia,päiväkäskyjä ja seikkailuja.
Kertomus on varmoista lähteistä, sen verran kuin sitä yksityiselläsoturilla on tilaisuutta nähdä ja taitoa käsittää. Huomautan myösarvoisille lukijoille, että tässä parhaasta päästä puhutaan ainoastaankolmannesta komppaniasta, syystä että kertoja koko sota-ajan olimainitun komppanian rivissä, eikä siis voinut tarkoin seurata toistenkomppanioin liikkeitä, koska sodassa hyvin usein yhdenkin pataljonankomppaniat toimivat eri paikoilla ja toisinaan eri tavallakin.Luonnollista on, että suuria erilaisuuksia siinä ei voi olla,jonkatähden tämä kertomus jotenkin kuvailee tapahtumia toisissakinkomppanioissa. — Kertomus ei ole mitään vakinaista kirjakieltä, onhanvaan semmoista suoranaista soturin juttua, jonkatähden yhdyn tuohontunnettuun ja virvoittavaan lauseparteen: "Vaikka voimia puuttuu, ontahto kuitenkin kiitettävä."
Jokainen muistan vielä ne hirmuiset rettelöt ja kapinat, joista syttyi1877-1878 vuosien sota Balkanin niemimaalla, kun nuo pienetruhtinaskunnat Herzegovina, Bosnia, Montenegro, Servia ja Bulgariaolivat nousneet kapinan, vapauttaaksensa itseänsä Turkkilaistenjärjettömän sorron ja väkivallan alta. — Turkkilaiset olivatvoittaneet servialaiset ja sekä tulella että miekalla hävittäneet kokoseutuja Bulgariassa autioiksi. Silloin Venäjä pakotti Turkinrauhasovintoon Servian kanssa ja suostutti kaikki Euroopan vallatyhteiseen neuvotteluun, miten nuot alinomaiset sortamiset sekä niistäsyntyvät kapinat ja verenvuodatukset Turkinmaalla saataisiinestetyiksi.
Valtain lähettiläät laittoivat yhteisen ehdotuksen Europan yhteisenperäänkatsannon alle asetettavista parannussäännöistä, jonka heesittivät Turkille, mutta tämä kielsi jyrkästi, luottaen Englanninsilminnähtävään häilyväisyyteen. Koko asia siis nyt olisi rauvennutmitättömäksi ja kristittyin tila jäänyt Jumala tiesi kuinka kauaksiaikaa vielä parantamatta. Muut vallat tyytyivät sultaanin tyhjiinlupauksiin eivätkä tahtoneet ankarampiin pakoituskeinoihin ryhtyä.
Venäjän Keisari Aleksander II:nen teki toisin. — Samalla aikaa myösosa Venäjän armeijasta laitettiin sotakuntoon ja lähetettiinBessarabian Turkin rajalle. Hänen Majesteettinsa matkusti armeijanluokse, piti joukkojen katselmuksen Kischinev'issä Huhtikuun 23:napäivänä 1877 ja ilmoitti heille sodan olevan tarjona. "Vastenmielisestilähetän teidät sotaan, lausui hän; minun on vaikea vuodattaa teidänvertanne, joka on minulle kallis, siksi olen viivytellyt sotaa niinkauan kuin mahdollista, mutta kun nyt Venäjän kunnia on vaarassa, olenvarma että me kaikki viimeiseen mieheen sitä puolustamme. Jumala olkoonkanssanne!"
Seuraavana päivänä menivät Venäjän armeijat kolmessa joukossa rajanyli.
Elokuun lopulla lähti Pietarista koko Venäjän kaarti, 35,000 miestävalittua väkeä.
Suomen kaartipataljoonakin sai tervetulleen käskyn lähteä sotaan
Venäjä